Lapinlahden soolo-kigistä muistojen rippeitä ja feedpäkkiä
Joo, oishan tuota voinu itelleen muistella niitä asioita vähän pikaisemminkin keikan jälkeen, mut ehken tässä tapauksessa kyse oli siitä ettei halunnut niin paljoa keikkaa muistella ja hehkuttaa (itselleenkään tai ainakaan itselleen…!).
Noh, lähdetääs kokoamaan palapeliä johonkin suuntaan -> Perinteen mukaan paikan päälle siis saavutaan hyvissä ajoin ihan vaan siltä varalta jos jotain on unohtunu/jokin ei toimi/jotain muuta odottamatonta on ilmoilla niin asiaan kerkeää reagoida ja mahdollisesti jopa vaikeuden selättää&ylittää. About seittämän aikaan BMW:n -09 citymaasturi (no jos ei nyt kuiteskaan…) parkkiin pihaan ja sit kysymään ynnä arvuuttamaan että minkälainen vastaanotto ja meno paikassa on. Sisällä oli ihan perinteinen alkuillan pikkukylän ravintolan meisinki, nuoriso ja vähän varttuneempikin nuoriso ottaa kuppia ja pelaavat biljardia. Tiskillä ei näy ketään, elikkäs aha, suoraan lampsien siis takahuoneeseen. Oven takana olivatkin juuri ne henkilöt joita "etsin": Mehmet ja kaksi muuta turkin poikaa pitämässa taukoa. Mehmet on toinen omistaja, Fatih on toinen omistaja mutta oli sinä iltana töissä Iisalmessa niiden toisessa ravintolassa. Kahden muun etnisen taustan omaavan kaverin nimeä en saanut tietooni koska eivät tulleet kättelemään.. Noh, kulttuurieroja, kulttuurieroja. Sit tietysti kyselemään että mistä voi roudata kamat sisään, onko keittiön/takaoven kautta ok? Sit tämä omistaja sanomaan että mistä te vain haluatte, missä muut ovat? TÄH? No eihän siihen auta muuta kuin todeta että tää on one man band, yksi muusikko…? Sit omistaja kysymään lisää että mitä sinä soitat, rokkiako (nahkatakki oli päällä)? Sitpä perinteen mukaan kertomaan mitä julisteessakin lukee elikkäs Agentsia, Baddingia jne… Oli sen näköinen ettei paljoakaan kyseisiä artisteja ollut kuullu…
No siitä sit etiäpäin planeissa elikkäs kamat paikalleen ja kasaan, ilman ihmeellisempiä ylläripylläreitä homma kasaan niin eihän siinä sit muuta kuin odottelemaan. Ja odottelemaan. Ja sit vielä vähän odottelemaan. Alkuperäinen soitonaloitus kymmenen jälkeen venähti aika lähelle puoltayötä, eihän siinä voi muuta kuin vetää stetsonia vähän syvemmälle ja mennä horrokseen jonnekin takahuoneen nurkkaan. Juuri ennen horrokseen vaipumista silmä osui pariin tuttuun RA-keikoilta ja on ne tainnu sooloilun keikoillakin käydä, oli poojat kaukana kotikylistään!
Soitto sit viimein alkoi varttia vaille puoliyö ja meni siitä eteenpäin suhteellisen rauhallisesti. Kirjaimellisesti ekan setin aikaan suhteellisen rauhallisesti koska oisko ollu 8 ihmistä suhteellisen kookkaassa pubissa kaikenkaikkiaan… Ennakkoon tiedossa olleet järjestyshäiriöt ja soittajille/bändille kohdistuvat "huutelut" ja **ttuilut olivat yllättävän vähäisiä, tais joku yleinen mölyapina käydä siinä edessä tietyin ajoin kattomassa että mitä siellä lavalla tapahtuu, mutta jossain vaiheessa huudahti sit vaan "Minä oon sinun puolella!". Sehän lämmitti varsin paljon… Viimeiselle setille porukkaa oli sit saapunut jo varsin vaga baljun, rupes jo näyttämään hyvältä meiningiltä. Tosin yleisön puolella oli ihan erilainen käsitys hyvän meiningin toleransseista ja järjestys-säännöistä: Jengillä oli tapana ja itsestäänselvyytenä nukkua pikku "päikkärit" pöydissä, yleensä ne sit siitä heräilivät ja jatkoivat viinan tuhoamista, joko omin voimin tai poken herätyksen jäljiltä. Noh, piskuinen paikkakunta niin jokainen asiakkaan maksama markka on tervetullut talon kirstuun. Kolmannessa setissä ylläripylläri jälleen kerran CCR ja Tuomari Nurmion matsku sai maatalouslomittajiin ja rasvamonttu-Hessuihin yllättävää säpinää ja liikettä, siitäpä jäi varsin positiivinen mieli ynnä kuva.
Ilta siis päättyi soitannollisesti ilman erikoisempia häiriöitä ja kommervenkkeja, illan päättyminen sit kokonaisuutena oli kuin uusi luku kirjassa: Huh huh. Jengi istui tuoleissaan niin pää täynnä että eivät yleensä päässeet ovelle päin ilman jonkinmoista poken henkistä olkapäätä ja muutenkin se meno muistutti lopun ajan tunnelmia hyvinkin pitkälle. Vielä viimeisen ja kiiltävimmän narkun löi naulaan omistajan/hänen sukulaistensa/työkavereidensa harrastama rokkenroll-elämä takahuoneessa/keittiön tiloissa. Eivät olleet varmaan ihan samaa mieltä että sisällä ei voi polttaa, jokaisella marlboro huulessa kun lähtöään tekivät. Ja ihan illan mittaankin eivät kovin paljoa vaivautuneet ulkopuolella sijaitsevalle tupakointipaikalle… Hahaa, isännillä on omat otteensa hommiin. Ei siinä voinu muuta kuin päätä pyörittää suunnasta toiseen.
All in all, ei siihen voinu muuta todeta kuin että ilta takana ja HUH, äkkiä himaan elikkäs kotiin. Tosin sekään itse kotimatka ei voinu olla "vain" kotimatka ilman jotain yllätysmomenttia. About 200 metriä ravintolasta poispäin tietä pitkin oli edessä varsin näyttävä näky: Eräs asiakas (oli varmasti talossa illan mittaan, jotkin naamat vain muistaa) oli sit kuukahtanut siihen jalkakäytävälle nukkumasilleen. Asento oli varsin rohkea, täysin poikittain jalkatien suuntaisesti, pää ajotien puolella. Jengiä käveli juurikin nukkuvan kaverin suuntaan päin, siksikin paikan ohi pystyi ajamaan vain ihmetellen. Jos ei nyt ihan pakko oo niin jos ei nyt ainakaan vähään aikaan tuonne kylälle tarviis keikalle lähteä, varsin hämmentävä kokemus. Ehken bändillä ois voinu vähän lievempi trauma jäädä illasta, mut se tuo yksin touhuaminen on hieman herkempää touhua. HUH HUH!
