Kävi äsken hautajaisissa. RA:n hautajaisissa. Vainaja laskettiin haudan lepoon hartain mielin mutta hyvässä yhteisymmärryksessä ja hyvällä muistellen. Sen verta vielä kunnioitetaan vainajaa että kuopattu herätetään henkiin Viinijuhlille 2012 perinteitä kunnioittaen, paikkana yksi ja ainut/oikea, Sataman Helmi. Pidämme monipäiväisten peijaisten viimeisenä iltana hartauden ja sana on vapaa. 12 vuotta, ei suotta. Jäämme kaipaamaan iloisia yhteisiä hetkiä. T: Omaiset
EDIT: Kova tarve ois kirjottaa RA:n historiikkia eteenpäin mutta nyt on sen verta pää jumelissa asioiden suhteen, hemmetin pahalta tuntuu mutta kun ei edes itku tule niin sillon pitää vaan odotella että lukot aukee. Siellä on niiiiiin monta hassunhauskaa tarinaa ja kultaisia muistoja että ne pitää kirjotella kyllä muistiin ennenkuin unohtuu mitä minäkin vuonna tapahtui ja miksi. Eihän ne unohdu ikuna mutta joskus täytyy vaan muistamalla muistella ja vååtimalla vååtia että saap myöhemmin itekin muistella kommelluksia lukemalla kun paha päivä vaatii komediaa pelastukseksi.