No ohhoh, niin sitä vaan aina joutuu venymään kun kaikenlaisissa kissanristiäisissä pyörii, aivan kuten eilenkin! Tuli bändillä kutsu ihan vain noin niinkuin vieraaksi paikallisen kitarankorjaajan 50-vee kinkereille ja oh ja voih, sielläpä sit jo valmis kattaus paikan päällä kun päästiin etuverannasta vähän pidemmälle. Tosin koko kattaus oli varattu ns. kaikkia varten, paikalla oli juhlakalun soittokavereita 30 vuoden ajalta, joten ei siellä nyt ihan RA:ta varten ollut "pöytä katettu"! Ilmapiiri oli vieraiden/soittajien osalta todellakin enemmän kuin rock-henkinen joten yllätys&surprise että tanssiorkesteri Rakkauden Ammattilaiset "pääsee" aloittamaan bändikavalkadin johtotähtenä olemisen… Räksä ja Antero tosin pohjusti jo bändin henkisesti lavalle ja ihmisten sieluihin sykähdyttävällä vanhan liiton SKDL:n vappupuheen ja onnittelupuheen sekoituksella, toinen lausui ensin osan suomeksi ja toinen tulkkasi saman "venäjäksi", oli muuten "hieman" erilainen puhe… HAHA!
Mutta mutta, mitenkäs suu pannaan kun äkkisiltään katottuna lavalla ei ollut muuta kuin Gibsoneita, Gretcheja ja muita niinsanotusti epä-rautakankikitaraan tarkoitettuja työvälineitä. Sittenpä Mr. Breeze– bändin Tero tokas että tuleppas Urpo katsomaan mitä lavan takana löytyy vaihtoehtoisesti. Sissos! Paikallinen musiikkiliikkeen myyjä-guru esitteli vuoden 1972 erittäin originellia Stratocasteria silleen niinkuin pitääkin esitellä, hymyn kera! (Kitaran onnellinen omistaja siis Tero Hemming) Vieressä sattu "lojumaan" vielä about vuodelta 1968 oleva Gibson, ei oo muuten mikään halpa keppi!
Huh, kyllähän tommosta käsitellessä rupeaa käsi vispaamaan niinkuin marttakerhon keittiöpäällilköllä ennen myyjäisiä. Vanhin strato mikä on kädessä käyny niin tota öh njimittäin taitaa olla oma 1979 vuodelta oleva, tämä oli oikein miellyttävä tuttavuus vanhemman "heimolaisen" kanssa. Varsin mukavan tuntuinen keppi kädessä ja soi aika miellyttävästi korvaa vasten. Mutta, aika ohuet kielet… Noh, rokkimiehille ja bluesin viäntäjille näköjään pitänee olla ohuempaa kamaa.
Siitäpä sit kitaraa käteen jokaiselle joka sitä lavalle tulee soittamaan ja muutkin tutustumaan lavan tarjontaan. Basistilla oli omat kamat paikan päällä joten se ei tuottanu isompaa päänvaivaa… Hah. Räksä pääs kerrankin elämässään soittamaan Les Paulilla "keikan", joten silläkin nyt sit varmaan tuli se kauan kaivattu viiva siihen "kerran elämässä"-seinään jossa varmaan muitakin viivoja löytyy historian varrelta. Sitpä soundia etsimään lavan Voxista, lavalla sattu onneks olemaan edes jonkunmoinen nauhakaikuun viittaava simulaattori niin pääs ees vähän kuivaa soundia pidemmälle. Noh, ohutta soundia sieltä löyty mutta kelpas tällä kertaa genreä muistuttavaksi "ääneksi". Eräs tuttava totesikin "setin" jälkeen että oli kuin ois The Sounds tullu lavalle, vähän "ohutta" olj… Hah! Mutta siitä se vaan juna potkastiin käyntiin, rohkeasti rokkareiden täyttämään suvi-iltaan Mantsuurian beatilla!
Ja jottei nyt ihan mentäis sille puritanismin puolelle niin päästettiin se meidän laulaja häkistä vapaaksi, siitä se vaan suomalaisella nostalgialla saatiin rokkikansakin tanssimaan lavatanssien mukaista askeltamista, hurjan näköistä…!
Siitäpä jatkoimma ihan usean biisin voimalla kattausta eteenpäin, mukana mm. Muista minua, Who’ll stop the rain sekä Green river. Ai niin, Antero halusi onnitella juhlakalua, samalla pukien tunteensa sanoiksi, kappale tietenkin Olet rakkain… Hehee. Kieroilla ihmisillä keskivertoa kierommat kanavat tunteiden ilmaukseen…!
Sittenpä humpan jälkeen on yleensä ollut tapana siirtyä menevämpään suuntaan tyylillisesti, ja niinpä sit pääsikin juhlien päällikkökin kepin varteen. Ensimmäisenä vauhdikkaampana bändinä esiintyi Ronnie’s boogie Bros, olipahan buugia ja rytmiä ihan isolla kädellä ojennettuna! Tähän päättyikin tämän reportterin raportti juhlista, muut askareet vaativat jättämään juhlat muiden juhlijoiden käsiin. RA jäi sinne muuten täytenä miehistönä edustamaan, eiköhän nuo poojat oo saanu levitettyä sanomaa kansan syviin riveihin niinkuin ennenkin, siis myös lavan ulkopuolellakin. Mutta, rokki on rokkia ja humppa humppaa…!
Keep on rockin’ in the Kallavesj’!