Nii-in, ehkei nyt kumminkaan ihan täysin säkki päässä oo tähän asti menty, mutta ravihevosen sivuläpät voi olla jo lähellä todellisuutta.. Kyse siis lähinnä tuosta musiikista ja eritoten sen miksaamisesta… Ei voi onnistua jos ei myönnä että puutteitakin löytyy, sanoo jo 13 sekuntia vanha Tuusniemeläinen sananlasku. Tästä siis kyse:
Ei oo ihme jos bassarin ja basson kanssa on pitänyt säätää ja pohtia… Jos asia ei meinaa aueta, niin kysehän on kuuntelutilan "soundista". Eli siitä miten paljon huoneen ominaisuudet, koko ja kirjahyllyt/kashmir-matot vaikuttaa pöntöistä tulevan äänen laatuun. Jos oikein optimaalisessa maailmassa elettäis niin tuon viivan pitäis olla suhteellisen suora, sillon kuuluis Whitney Juustonin "I will oolweis lav juu"-hitin loppukiekaisussakin ihan ne mehukkaimmat äänenvärit silleen aikuisten oikeasti kunnolla. Tai tosta graafisesta esityksestä vois aatella että kun on noita kuiluja tossa poukkoilevassa esityksessä, jokaisen isomman kuilun/hertzin kohdalla on korvassa arpakuution kokoinen sinitarramöykky: Sitä ei vaan kuule vaikka mitenkä äkistäis!
Ensi viikon viikko-ohjelmassa on "Tee se itse"-pajan parannustoimet asian suhteen, lähdemme omin voimin verstaalle miettimään miten betonia sais vuoltua ja puuta louhittua ääniystävällisempään muottiin. Let’s see miten menee…