Author Archive: sok_admin

Tasan viikon päästä reenataan Kalapuikoilla "ensimmäistä" kertaa niinkuin huolellisesti ja kunnolla, ensimmäinen soittokertahan oli tilanteellisesti lähempänä koesoittoa ja sitä myötä henkilökemiaan tutustumista. Sitäpä reenataankin sit jo luurit päässä ja nauhoittaen, jollain tapaa semi-studiomeiningillä. Saadaan heti alusta lähtien reenit nauhalle ja tarkempaan tarkasteluun, hiotaan het’puoliin liian terävät kulmat pyöreemmiks ja säädetään nopeudet kohilleen. Siihen mennessä pitää saada kaks isoo äänisiepparia valmiiks, toinen kattoon (rumpujen yläpuolelle) ja den andra sit vaikka rumpujen taakse. Hyvä tilaisuus kattoa miten rummut rupee soundaamaan tilassa, ei paljoa voi tilasoundia hakea kauemmilla mikeillä (ainakaan vielä) mut ainakin OH-soundi pitäis olla kontrolloidumpi ja pahemmista honotuksista vapaa. Siispä nikkaroimaan pihalle kun kelikin on kuin sulhanen.

Tiistaina oiskin sit taas hevireenit, on sen verta monipuolisempia ralleja äijät tehtaillu että pitänee ihan käyttää hela dagen teosten tankkaukseen. Eräs karseimpia fiiliksiä soitossa on se ettei pysy kunnolla kärryillä, siksipä reeniä, reeniä, reeniä, reeniä..

Kylläpä taas viikko hurahtanu kun on aktiviteetteja niin ettei kerkeä laskuissa pysyä. Pikkasen venähtäny Iper Maniacin lopullinen paketointi mutta jos sitä huomenissa sen laskettelis maaliin asti, sitä kun ei aina tiedä minkälaista happeninkia tulee ja minkälaista ei. Straton kielet on menny aika tyylikkäästi tukkoon kun on sormiharjoituksellisesti reenannut Racer X:n Scarified-biisiä, tosin tempoo semmoinen 200 alas ja introsta ei olla vielä päästy edes A-osaan.. Harvemmin sitä näppäryyttä on liikaa mutta tuossa rupee olemaan jo aikalailla sitä nokkeluutta, ihan riittämiin asti! Nooh, mennään levollisesti pyhät, good food and good music.

Joo-o, aina ei mee niinkuin Strömssöössä tai Tuusniemellä, joskus pitää olla hiukka vaikeuksiakin jotta homma on mielekkäämpää. Miksatessa ja vääntäessä viimeisimmän nauhotusproggiksen (Iper Maniac) materiaalia tapahtui ensimmäistä kertaa semmoista että meinas mennä hiukka pasmat sekaisin ja vieläpä ihan isolla mittakaavalla. Suorittaessa dynamic splittiä kone teki äkkinäisen liikkeen, jumahti ja tervehti BSOD:lla. Eipä oo ennen semmoista moikkausta nähty, siksikin maa hävis jalkojen alta toviksi. Ensimmäiseksi syyttämään Reaperia ja asentamaan uusin kehitysversio että josko tuo ois siitä ollu. Toiseksi miettimään että oisko muistinkulutuksella ollu arpaa mut sessio ei kahta gigaa enempää käyttäny. Noh, vähän lisää testausta ja härvellystä ja sieltähän se toinen BSOD jo tuli. Tais tulla vielä kaks lisääkin. Sit vasta tekemään backuppia musasessiosta ja sieltähän se syyllinen sit löytyikin.. Musasessioiden kovo heitti I/O-erroria kun yritti päästä siihen käsiksi. Onneks sai talteen edes session Reaper-tiedoston, ite audio-wavit oli jo ennestään parilla kovolla tallessa. Joten onni onnettomuudessa, säikähdyksellä meni. Toiselta hitaammalta varakovolta sessio kuitenkin pyöri ihan nätisti ja niinkuin pitääkin, sieltä sit sähläyksen jälkeen sai villin nuorisopoppoon session kutakuinkin paketoitua. Sen verta kuitenkin kiire tuli välihämmennyksen vuoksi että säätämisen varaa jäi, äijille meni mp3-versioina melkein valmiit versioinnit biiseistä. Mitä tästä opimme? Backup, backup, backup ja sit vielä yks backup niin homma saattaa pysyäkin hyppysissä. Kovalevy jouti kokeilukäyttöön toisen kokeellisen käyttöjärjestelmän alustaksi, siellä nyt ei haittaa vaikka se pimahtaiskin lopullisesti. Tällä viikolla sit lopulliset versiot humupekkojen neljän biisin touhuiluista valmiiks ja pikku ääninäytteet esille. Tällä viikolla pitäis rakentaa soittotilaan lisää äänisieppareitakin, rumpujen nurkkaus tarvii kattoon ison vaimentimen ja setin eteen kans. Work in progress!

Tuommoinen sinkku lähtee kotvan päästä radioasemille tärppäämään. Ensimmäinen biisi on kesälavaromantiikka puhtaimmillaan ja toisessa stygessä mennäänkin sit junaratamaisesti vispilöillä kantrin puolelle että heilahtaa. Haaviston Ollin stiilikat naukuu aika hienosti Ruukku-biisissä, ei voi valittaa..

Niin ne vaan asiat muuttuu elon myötä ja ensimmäistä kertaa lähemmäs 12 vuoteen ollaan menossa keikalle uuden porukan kanssa. Peräniemen Kasinolla 9.6.2012 tätä herran vuotta paljastamme kortit hihasta ja soitetaan häät pois poikkeen, parisen kuukautta aikaa hioa porukka iskukuntoon. Ohan tuossa duunia aikamoisesti mutta harvemmin se hukkaan menee, jospa se kolme settiä ois siihen mennessä hyppysissä. Kunhan päästään sykkeeseen sisään niin sit aletaan vuolemaan omia biisejä, tosi varhaisessa vaiheessa olevia ideoita on hyppysellinen kasassa. Tosin se isoin työ niissä vielä tekemättä, eli itse biisin jalostaminen.. Noh, kaikki aikanaan ja yksi asia kerrallaan. Onhan tuo vähän jänskä lähteä tekemään uusien kuvioiden kanssa hommia, RA:n kanssa asiat ja toimintatavat kerkes muotoutua niin omiin uriinsa ettei niihin pahemmin kiinnittänyt huomiota. Asiat vaan meni omalla painollaan, olkoon sit kyse roudauksesta, miksauksesta tai muuten vaan juoksevista asioista. Mutta, uuden edellä on aina jännä olla, mahdollisuuksia niin paljon kuin vaan keksii. Samoiten sudenkuoppia. Tietyt sudenkuopat osaa jo kiertää karvaan menneisyyden opettamana, jospa se vaaka ois enempi siellä positiivisten asioiden puolella in the future. Hop!