Author Archive: Ukko Happonen

Tonex ja lisää säätöä efektien kanssa

Kun vaihtaa kitaraan kielet noin öööh reilun vuoden jälkeen niin.. Ero on huomattava, ja kitarahan kuulostaa kuin uudelta! Tai erilaiselta! Mutta hyvällä tavalla, pitäisköhän niitä kieliä vaihtaa useamminkin?

Ja siitäpä sit kun lähtee kuulostelemaan miltä ”uusi” soundi kuulostaa raidalla niin ohhoh.. Onpahan raikas soundi, jopa liian raikas! Sattumalta sattui löytymään kovalevyn syövereistä vuodelta 2019 Reaper-sessio, ja siinäpä olikin mottiivina äänitellä ihan just in case omaa Echo Orbittia analysointia varten. Jäi silloin jostain syystä vähemmälle tarkempi tutkiminen, mutta tuli just nyt oikein hyvään saumaan benchmarkkaus. Se vempele kuulostaa kyllä todella todella hyvältä ihan itsessään suoraan raidalle, ilman sen erikoisempia erikoispiuhoja tai lisäefektejä. Noh, mutta ainahan more is more, ja siksikin lisää hönkyä pönttöön ja tekemään samaa perästä digimaailmassa.

Line6 Helix Native on osoittanut todellisen voimansa lähiaikoina, on vaan vaatinut hurjan paljon tarkkaa säätöä halutun lopputuloksen saamiseksi. Joka on tietysti ihan normaalia ja ”oikein”, ehkä vain merkki hyvästä softasta kun taipuu niin moneen käyttötarkoitukseen. Se että ”miltei” kaiken saa yhdestä softasta on aika hurjaa, mutta totta se on. Line6 Helix Stomp on ollutkin jo useamman vuoden reeneissä (ja Rautalankapoikien keikoilla) kaiku- ja efektimaailman kulmakivi, ja taitaa vaan vielä enemmän nostaa päätään varavehkeenä ”oikean” kaikulaitteen hajotessa. Oikeana kaikulaitteena siis keikoilla ollut jo lähemmäs 20 vuotta Alesiksen Q2, EFTP-kaikuohjelmilla. Tai eihän siinä ole oikeastaan kuin se yksi Echo Orbit-ohjelma käytössä, mutta sepä onkin sitten ollut niin hyvä että oikea Echo Orbit on ollut 95% keikoista (ja miltei studioistakin) hyllyllä. Mutta kehitys kehittyy, ja kaiken minkä teet Helix Nativessa on tehtävissä myös Helix Stompissa. Ja Helix Stompissa on myös aika hyvät yleiset kitaraefektit, ja sieltä onkin ollut käytössä chorus, leslie ja tremolo. Eli kaiun ja kompuran lisäksi ”kaikki mitä tarvitsee”.

Ja tadaa, tältäpä kuulostaa tänä päivänä kitara suoraan äänikorttiin:

EDIT 6.11.2022

Ja jotta asioita ei vain jättäisi lojumaan ja olemaan, niin pitäähän sitä vielä säätää ja pähkäillä lisää asetuksia ja virtuaalinappuloita.. Kaikua säädetty hieman kirkkaaksi, samalla pienillä ruuvauksilla kaiun ”pomppivuutta” saatu autenttisen säksättävään suuntaan. JEES!

Tonex ja Vox AC-30

Kuvassa on juurikin menossa soittokollega Kämäräisen Jaken styrkkarin ”capturointi”, mutta samassa sessiossa myös taustalla oleva omakin Vox pääsi viimeinkin digiformaattiin. Jaken Fenkusta varmaan tulossa joitain ääninäytteitä myöhemmin, mutta Voxista viimeinkin tämän päivän ruuvauksista digisoundia irti ja khyyyllähän se vaan aika hyvin toimii.

Kitarasta piuha suoraan Audientin DI-inputtiin, kaikki muu on softaa:

Tonex: versio 1.0.2 ja lisää testausta

Jaahas, kehitys kehittyy ja niin sitä vain testaamalla saattaa saada parempia tuloksia? Äkkisiltään ajateltuna joo, ja kyllähän tulokset puoltavat tämän toteamuksen/hypoteesin oikeellisuutta. Toisaalta nämä kaikkihan ovat vain näkemyksiä, mielipiteitä ja tapoja käyttää vehkeitä. Ja laitteita. Mutta mutta, seuraava sessio ”capturoinnin” parissa eri vahvistimella, eri mikillä ja eri etuasteilla.

  • Fender Hot Rod Deluxe III
  • Neumann TLM-103, Shure SM57
  • Audient ASP800
  • Audient iD14

Fender Hot Rod Deluxe onkin sinänsä tuttu vahvistin tuolta 90-luvun loppupuolelta: ensimmäinen ”virallinen” oma (kitara)vahvari, jolla ensimmäiset RA-keikatkin tuli tehtyä. Se meni sitten 2002 alkupuolella intin loppupuolella inttikaverille. Anyway tuttu vahvari, ja vaikka onkin III-versio niin varsin tuttu Fenderin soundi tuossa on. Voimakas, potkiva ja ”hyvä”, mutta semmoinen Fenderimäinen kireys ja aika ”raikas” yläkerta.

Itse vahvarin ”sieppaamiseen” ei nyt sen ihmeellisimiä uusia ”niksejä” ollut, mutta näistä oli apua: kokeileminen, nauhottaminen&kuuntelu&vertailu, tarkkaavaisuus ja ”gain staging”. Säröhommissa on varmasti omat niksinsä saada optimaalinen soundi, voima ja raakuus tallennettua. Mutta on tuossa puhtaan soundin tallennuksessakin haasteensa: äänellisesti rikasta, voimakasta, puhdasta (särötöntä) ja pyöreää meininkiä. Hmmm..

Studioreissuilla on tullu nähtyä ja koettua mikin sijoittelun olennaisuus, ja niinpähän tuota tuli taas jälleen kerran nähtyä ja eritoten kuultua: kokeile, kuuntele ja testaile. Neumannin TLM-103 on kyllä herkkä mikki, ja herkästi myös reagoi mikin sijoitteluun. Suoraan elementtiin laitettuna ottaa Fenderin ”raikkauden” toooodella hyvin, mutta hieman tiltattuna.. Se on siinä. Niin, näemmä interwebin mielipiteet jakaa TLM-103:n todella loistavaan ja todella ei-loistavaan leiriin. Yläkerran hypestä jotkin narisevat, mutta eihän se mikään tumma vintagemikki olekaan. Shuren 57 nyt kuulosti (ja yleensäkin kuulostaa) suoraan elementtiä päin, ja se ei sen enempää tarvinnut hahmottelua sijoittelun suhteen.

Ehkä tässä vaiheessa aikoinaan arsenaaliin ilmestynyt Audient ASP800 näytteli sitä klassista ”pistettä iin päälle”, ja lähinnä erityisesti kaksi ensimmäistä vintage-kanavaa. Mahdollisuus ruuvata varsin puhdasta Audient-soundia kohti erilaisia vanhan ajan etuasteita on.. Veeery nice. Ehkä tässä tapauksessa ne viimeiset 5-10% soundista, mutta nepä ne yleensä onkin vaikeimmin tavoiteltavat hifistelyt ja ”laatumetrit”.

Ja sitten rumpujen pärinää ja urheilujuhlan tuntua..!
– näyte A: kitarapiuha suoraan Fenderiin ja signaaliketjun läpi Reaperiin
– näyte B: kitarapiuha suoraan äänikortin DI-sisääntuloon ja kaapatun virtuaali-Fenderin läpi
Näytteet sekoitetussa järjestyksessä jännityksen ylläpitämiseksi!

IK Multimedia TONEX – ei hemmetti!!!

Nyt on kyllä teknologia menny semmosia haarahyppyjä eteenpäin ettei mitään järkeä, huh huh! Tähän mennessä styrkkareiden mallintavaa maailmaa on hallinnut Kemper, ja viimeisimpänä rautaversiona Neural DSP. Kummastakaan ei henk koht käyttökokemusta, mutta varsinkin Kemperin asema on jo suht legendaarisilla leveleillä. Tosin teknologialla on ikää jo jonkin verran Kemper-landiassa, Neural DSP on aika tuoretta rautaa. Ja kummankin hintaluokka siellä lähemmäs 2000€, joten kyllähän tohon kustannukseen pitää jo jotain laatua saadakin. Kemperistä ei ole olemassa softaversiota, Neural DSP:stä löytyy ilmeisesti yksittäisten vahvistimien softaversiota plugarimuodossa.

Reilu viikko sitten julkaistu IK Multimedian TONEX on tällä hetkellä vain plugarimuodossa, mutta omiin käyttötarkoituksiin just se ainoa oikea mikä on uupunut työkaluarsenaalista. Pitkäaikainen haave saada oma VOX virtuaaliseen formaattiin on nyt todella lähellä, ja ainoana miinuksena (tällä hetkellä) on ettei tremoloa ilmeisesti saa mallinnettua eli capturoitua tai-mitä-termiä-haluaakaan-käyttää: vain ”suora” eli staattinen soundi mahdollista. Staattinen ehkä vähän väärä termi, soundi voi olla puhdas tai särösoundi. Puhdasta soundia kuitenkin haetaan, ja ensimmäisessä testipenkissä oli vahvarina Urkkibändin kitaristi-Sakun Vox AC10C1. Tallennusvermeinä:

  • Audient iD14
  • Radial ProRMP
  • GAP Pre73 (Low-Z tilassa)
  • Neumann TLM-103
  • Slate ML-2
  • Audient ASP800 (DI-kitaran input)

Neumann oli ekaa kertaa käytössä, ja ei voi kuin todeta että soundi on kuin eri maailmasta verrattuna halvempiin mikkeihin.. Alakerran voima ja eheys, muutenkin semmoinen ”record”-soundi heti kättelyssä. Etuasteen ”ajamista” kovemmilla gaineilla pitää kokeilla seuraavan kerran, nyt meni aika vähäisillä gaineilla. Muutenkin ekan testin ollessa kyseessä kaikenlainen testailu ja virittely jäi vähän vähemmälle. TONEX:in mallinnusvaiheessa ei ollut mahdollista ottaa talteen kahden mikin erillisiä soundeja, vaan mikkien välisen suhteen voi valita ennen mallinnuksen aloittamista. Jälkikäteen ei siis mahdollista säädellä mikkien tasoja, joten testiajossa pelkkä Neumannin signaali käytössä (ero oli niin selkeä).

Testipenkissä DI-signaali vedettynä kahden eri todellisuuden läpi:

  • reamp-meiningillä Voxin, Neumannin ja GAP Pre73:n kautta
  • mallinnettu sama signaaliketju TONEX:issa

Pitää olla aika hyvät kuuntelukamat että huomaa tuon pienen eron, ja sekin on semmoinen että biisikontekstissa aika äärimmäisen hankala erottaa. Aika uskomatonta!