No niin, nyt on pää noussu synkkyyden yöstä ja kipeys on siirretty luonnollisessa kierrossa eteenpäin, varmaankin Anttilan hississä jollekin reppanalle joka sattui samaan aikaan siellä olemaan. Hah.
Anyway, niinpä taasen otamma uljaan nousun kiitotietä pitkin ja lähdemme yhden miehen orkesterilla asumaan viikonlopuksi ravintola Pannuhuoneelle. Tai noh, ei nyt ihan virallisesti asuta siellä mutta kyllähän siellä aikaa menee. Soittoajaksi uskaltaa luvata varmaan jonkun klo 22 tienoon, ei se varmaan hirveän kovin paljon siitä heitä. Sinne siis jos ei saunavuoroa oo!