No nih, siinäpä on sit kirjaimellisesti tämän vuoden kliimaksi ja viimeinen viivan veto menneelle vuodelle. Raskastakin raskaampi vuosi pian ohi ja uudelle vuosiluvulle ei voi löytyä kuin pelkästään hyvää ja positiivista asiaa, pakko sen vaa’an on jossain vaiheessa tasaantua + käydä vahingossa siellä toisellakin puolella. Bändin asioita järkkäillään puhelimet savuten ja koht’puoliin on varmaan jo mahdollista paljastaa tarkempia suunnitelmia sekä tulevia kuvioita. No se levyhän se siellä häämöttää ja siinä nyt on sit melkeinpä ihan tarpeeks sitä häslinkiä/hypeä/hurmosta, mutta kyllähän sitä muutakin on tapahtumassa. Tai noh, ainakin keikkailua bändillä ja yhden miehen armeijalla, kassellaan jos jotain muutakin tässä keksitään. Joka tapauksessa keikkakalenteri näyttää tällä hetkellä liian tyhjältä, sitä täytyy ryhtyä hakkaamaan täyteen hyvin hyvin pian. Se nyt ei tarkoita sitä että jos levyä työstetään ettei voi tehdä keikkaa/muitakin proggiksia. Ihan 24/7 sitäkään ei ole järkeä tehdä, kuitenkin se vaatii sen oman kultahippunsa fiiliksen suhteen ennenkuin on järkeä lähteä mitään narulle tallentamaan. Ja kun kuluttaa paukkujaan muuhun musiikkitoimintaan niin saa vähän etäisyyttä omaankin nauhoitusmotivaatioon -> tuoreempia ideoita ja kierompia toteutuksia. Kaikenkaikkiaan, rakennetaan asioita puhtaalta pöydältä ja ihan tuoreelta valulta, kaikinpuolin, eiköhän sitä rautainen kokonaisuus loppupeleissä seiso kiitoksen kera. Nähdään viikonlopun kinkereissä Helmessä. Ciao, ugh ja hojo hojo!