Ja niin alkoivat kalakukkolandian perinteiset viinijuhlat ja sitä myöten klassiset Sataman Helmen kilkuttelut, tänä vuonna olikin mukava nautiskella atmöksestä lavan toiselta puolen. Tulihan tuota jo aika monta vuotta siellä ite lavalla oltuakin.. Ajat muuttuvat, nothing lasts forever. Tältäpä se Rakkauden Amatialaiset kuulostaa nykyään uuden sooloveikkosen kera:
Eihän siinä, tutultahan se jokseenkin kuulosti.. Siitäpä sit ihmettelemään Kallameren hienouksia varsin upeassa säässä, harvoin sitä kaimoja näkee merillä!
Parraimmillaan yksinkertaiset asiat ovat kauneimpia, tällä kertaa ite kalakukkokaupunki kaikessa idyllisyydessän perämoottorin viheltäessä hoosiannaa:
Sitpä olikin jo vuoro lähteä kilkuttelemaan Tervopäivien tanssit kohti Lohimaan huudeja. On se vaan jännä juttu, vaikka mitenkä lähtee about klo aamulla suht lähelle keikalle niin aina sitä tulee jostain syystä hiukka kiirus. Tällä kertaa oltiin keikkapaikan huudeilla ihan klo hyvissä ajoin mutta soittolavan vieressä huoneessa oli yksityistilaisuus joten soundcheck kerettiin tekemään LIIAN lyhyessä ajassa. Siinä tosin kerkes käydä roudarin kanssa saunassa ja poreilemassa ammeessa..!
Mieluusti tämänkin ajan ois käyttänyt soundcheckiin koska tällä kertaa soitimme ravintolasalin toisella puolella ja siitä meinas kehkeytyä lievä akustinen onkelma: Rumpujen takana oleva lasinen seinämä teki aikamoiset tepposet bändin yleisvolumelle, vaikka mitenkä sääti ja väänti niin yleisvola ei meinannut asettua millään "järkevälle" tai yleisinhimilliselle tasolle. Lopussa PA-kaappien vola oli jo melkein nollassa mutta ei vaan meinannut sekään riittää, laulu kuului yleisöllekin about pelkästään laulun monitorj’-kaapista.. Damn, yllättäviin tilanteisiin pitänee varustautua viikon ylimääräisellä ajalla keikan valmisteluun!
Harmittaa vaan moinen, tarkoitushan ei ole aina tykittää "täysillä" vaan tilaisuuden mukaan. About samat bändin volat oli lavalla edellisellä Lohimaan keikalla mutta toisella puolen salia, silloin kaikki oli varsin mukavasti ja miellyttävästi. Jos tossa lasiseinämässä ois vaikka paksu siirrettävä verho bändi-iltoja varten niin varmaankin monen esiintyjän haasteita helpottais huomattavasti..
Noh, ilta saatiin kuitenkin menemään läpi suht vähillä henkilövahingoilla ja toivottavasti show poiki yhden keikan lisää tonne elokuun loppuun, saattais olla tiedossa aikamoiset kinkerit Espoossa. Peukut pystyyn että homma luonnistuis, ulkopaikkakuntien valloitus on aina hubaa!
Tästä jatkeskellaan ja lauantaina onkin sit Nurmeksen/Bomban valloitus, meteurologit ovat luvanneet aika karamelli-kelejä viikonlopuks. Ois mukava kilkutella kauniissa kesäsäässä Bomballa, rekan lavalta kun harvemmin pääsee showta pyörittämään.. Däng!