Ah, lauantai ja muutenkin suhteellisen passeli/bueno meininki. Eilinen RA:n keikka Albatrossissa oli kuin sarjastamme "ihan niinkuin ennenkin": tupa täynnä jengiä ja meininki katossa, ja se Alban katto yltää korkealle.. Keu. Ja heti keikan jälkeen pärähti soimaan semmoiset eurodiskot että hymyilyttäminen oli vain parin pokan pettämisen päässä, se on kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Ja jengi "bailaa" ihan kuin kovempaakin nautintoainetta ois in the bloodstream… Pitää vaan nostaa hattua Albatrossille ja miten ne on säilyttäny sen maineensa/kävijämääränsä. Mut kun kaikki tietää sen että siellä on aina jengiä niin maan perusteellisesti ja "saa mitä tulee hakemaan", niin mikäs siinä. Sama juttuhan se on muissakin ravintoloissa, jos konsepti/henki toimii niin kyllähän ne ihmiset jaksaa sinne raahautua ilta toisensa jälkeenkin. Piste. Alban tulevassa esiintyjälistassahan oli tuttuja nimiä:

Deestyle oli viime kesänä soittamassa Vesileppiksessä serkkupoojan häissä, tuli äijät tutuks sitä kautta ja tulihan tuota loppuillasta niiden kanssa joitain biisejäkin soitettua.. I will stay jne klassikoita…

Phil Harmonic on todella kovan luokan "bilebändi", äijät on muistin mukaan ainakin pari kertaa olleet soittamassa Linnan juhlien jatkoilla. Sinne ei ihan jokainen Keijo Irmelin orkesteri pääsekään… Äijät on monta kertaa olleet samaan aikaan soittamassa Albassa kun Viinijuhlat on ollu päällä, kumpikin bändi käy kattomassa kummankin bändin keikkaa.. Heh.

Uhkapelurit onkin sit tää Kuopiolainen poppoo..

Niin, tulihan sitä keikka-asiaakin: 21. juurikin tätä kuluvaa kuuta yhden miehen organisaatio pamahtaa Leppävirran suuntaan, paikkana Leppävirralla sijaitseva Virranpoika. Yeah, on the road again!

Joo kyllä kyllä, ei vappua ilman soitantoa, olkoon se sit omasta toimesta tahi kuuntelemassa jotain muuta. Onneks taasen pääs tänäkin vappuna kilkuttelemaan ja ihan kylille, elikkäs Sataman Helmi oli jälleen kerran hyökkäyksen kohteena. Hubaa olj, alusta loppuun asti. Harmi ja piru vaan kun oli Suomen jäkispeli menossa, ainahan se laatuviihteen arvoa romahduttaa… Aaargh! Noh, loppussa oli jo semmoinen meininki että ihan harmitus tuli kun piti lopetella. Viva la vappu!

Mut mut, tästäpä taasen jatkamme musiikillisia kuvioita huolella ja aktiivisesti. Soolokeikkoja pitäis ilmaantua lähiaikoina lissee ja luultavasti Kuopion kulmille, suattaapi lähiseudun maakuntiinkin tulla yllätyshyökkäyksiä. Menneet soolokeikat maakunnissa osoittivat että kyllä se homma vielä skulaa ja jekittää, mukavoo on ollu ja eipä tuota oo encoreitta lavalta päässy. Aina parempi niin kuin Blues Brothersin kanaverkon takana värjöttely… Hah. Ai niin, Rakkauden Ammattilaiset elää ja voi hyvin, taustalla/verhojen takana tapahtuu ja paljon mutta niistä ei oikein voi kuiskia ja huiskia koska ei olla ainut osapuoli isommassa kuviossa. Soon soon & pian pian, sieltä se tuloo kun haudotaan ja potkitaan. Ai niin, sitähän ollaan ihan keikalla tänään:

Tämä on vapun message! Eli vappuaattona pidetään käsiä kyynärpäitä myöten ristissä että kelit on kohdallaan niin päästään ulkoilmaan nauttimaan vapusta! Ja sit vappupäivälle mahdollinen extratilaus klo 12 lähtien edelleen Sataman Helmessä sama homma, pääsis koko porukka piristäville päiväohraisille. Joten, lottoa vetämään kelin puolesta!

Siitäpä tuoreimpia kuulumisia!!!

Nii-in, niin se vaan pitkästä aikaa aika hurahti viikonloppuna siivillä kun yksinään piti soitellen lähteä sotaan, Perjantaina show oli Kaavilla ja kyseinen kyläpahanen ei pettänyt tälläkään kertaa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ihan roppakaupalla. Tai noh, ehken lievemmin ilmaistuna illan pelastivat kylän "poojat", nuo maanmainiot about 25-32 vuotiaat sankarit. Ei ollut kuin about kymmenen hengen porukka kyseisiä bilehileitä koko paikassa niin meno oli kuin huutoäänestyskilpailuissa!!! Hyvä äijät, niin sitä pitää! Muuten ilta oli ihan suht perinteinen soolokiskaisu erikoisine kappaletoiveineen (yleisön puolelta) ja yleisön jututtamisineen. Tosin yks huonohko hommeli tapahtui: Vox the kitaravahvistin korkkas totaalisesti ennen keikkaa!!! Vaikka volumet oli nollalla ja mikään piuha ei menny koko vahvariin kiinni niin meteli oli kuin Raatteen tieltä, vahvistin pieri ja ulvoi niin häijysti että ihan hirvitti! Kovemman sähköiskun pelkoisena sitä sit vaan laittoi vahvistimen kylmäks ja vetäisi kitaran PA-pöytään suoraan… Pitihän siinä motivaatiota hakea mutta keikka napakasti läpi ja sillä selvä!

Seuraavan illan koitos olikin perinteinen Ankkurinappi. Porukkaa mukavasti alkuillasta lähtien ja hurjan yleisön painostuksen alaisena tuli melkein ylimääräinen setti soitettua ihan mies ja kitara -periaatteella. Hyvä Ankkurinappi, soolopaikkojen about top5-parhaimmistoa sen keikan myötä. Huba huba hubaa ja ei sen erikoisempaa, joskus on vaan mukavata kiertää yksinäänkin.

Seuraava kiskaisu pitäisikin sit olla vappuna Sataman Helmessä, jos vaan kelit suovat. Toivomma niin. Muutenkin pitäis soolorintaman jokseenkin vilkastua, nyt se vaihde on taas päällä. Tsekkaillaas!