Joops, niin se aika kuluu ja mieli muuttuu. Kyllä. Tänään, elikkäs perjantaina, yhden miehen armeija suuntaa kokkansa kohti Kaavia ja siellä tarkemmin ravintola Kaavinlinnaa. Eli siellä tänään show piiitkästä aikaa, noin yleensä ottaenkin. Huomenna sitten Riistavedelle ja sielläpä the one and only Ankkurinappi yhden miehen shown tykityksen kohteena. Siellä on yleensä ollu kovat karkelot, pitää ottaa ottaa hattuun leukanauha niin ei lennä päästä pois.

Ja vappuna sitten näillä näkymin vappuaattona Sataman Helmessä, ihan itse Helmen terassilla noin klo 16.30 ja siitä eteenpäin. Jos on hyvät kelit ja tähdet on oikeassa asennossa, saattaa vappupäivänä olla klo 12 lähtien myös show Helmen terassilla. Joten, touhua ja hälinää riittää. Matkaan, veli hopea!!!

Siinä vasta kysymys jota lähiaikoina tullut pohdittua ihan silleen päivällä ja illan/aamun välissäkin. Ens viikolla pitäis selvitä kuvioista suht pitkälle ja mittakaavallisesti, niin moni asia johtuu niin monesta tekijästä ja jos valitsee toisen reitin niin sit toiselle reitille kuuluville alueille ei paljoakaan ole mahdollisuuksia poiketa. Tien päälle tai tieltä pois, siinä pitkälle homman idea kaikkeudessaan. Noh, tien päälle lähteminen merkitsisi taas uusia seikkailuita ja kaikenlaista kerrottavaa taasen löytyisi. We’ll see!

No niin, se ois sit soolokitaran vuoro tallentua narulle. Tehtävää jäljellä vaga balju kauhiasti, 13 biisiä pitäis mennä silleen suht pyöreän mallikkaasti tulevalle levylle. Aikaa perjantai-iltaan asti, ei kovin paljoa kärsi Emmerdalea katella maratoonimaisesti, kiire tuloo vaikka hik’ hatussa heiluukin nauhotusten parissa. Sitten kun nämä toivottavasti ovat tallessa ja nätisti taustoja vasten harmoniassa, onkin jo lauantai ja sitten suuntaamme laulaja-Anteron kanssa nokan kohti Suomenlinnaa. Päästämme laulajan irti köysistä ja annamme hänet tuottajan suht rankkaan käsittelyyn… Ei käy kaveria katteeks, kova koulu tiedossa, ei mene nimittäin "eka otto ja eikös se tässä ollutkin…"-periaatteella… RIMA ON KORKEALLA!!! Tosin niin sen pitääkin olla. ROK!

Jep jep + jebulis, pienen hengähtävän tauon jälkeen jatkamme taasen levyllistä vääntöä, tällä kertaa missiona ovat komppikitaristien tehtävät sähköisine muotoineen. Paljon kun on biisejä niin paljon on myöskin raitoja, jospa nuo menis suhteellisen vähillä ottokerroilla (mikä sana…) niin pääsis sit jossain vaiheessa soittamaan soolojakin. Kämpässä tänään sekoilevat allekirjoittanut ja RA:n suuri kitara-guru Räksä, saas nähdä minkälaista jälkeä poojat saavat aikaiseksi ja millä mottiivilla. Ei oo tilat yhtä isot kuin etelän isossa pajassa oli, siellä kun pystyi kolmiloikka-kisoja pitämään melkein missäpä tahansa, ei onnistu Urkki Audiolla… Nauhoitushousut on sentään samat kuin jo Violetin surullisenkuuluisissa nauhoituksissa noin 11 vuotta sitten, paljon ne on nähny ja paljon tulevat vielä näkemäänkin… Jos ei meinaa irrota recording kunnolla niin eikun vanhat sotisovan byxornat päälle ja kohti auringon laskua kitara kädessä!!!

Joo-ops, ensi viikolla sitä sit kokeillaan ihan urakalla ja työntäyteisellä nauhoitusmentaliteetilla että miten se TODELLA hyvin huollettu (ja hieman modattu…) nauhakaiku lähtee kaiuttamaan tökkiviä ääniä kitarasta. Pitkään haaveissa olleet lisäykset kaiun toimintoihin lisätty, nyt ei tarvii valittaa että tämä nyt ei oo oikein mieluinen kaikumaailma. JESSSSSSSSSS, my preciousssss…..