Jawohl! Niin sitä vaan pe-la hurahti Pannuhuoneen lämpimässä ätmöksessä, tosin oli niin härreguudin kylmä ulkosalla että pienikin oven avaus viilensi paikan lämpötilaa huomattavavissa mittamäärissä. Tosin ei se sitä ätmöstä minnekään hävittäny, siellä on aina letkeä ja pyöreän mukava meisinki.

Niin, kun on kylmä niin sehän automaattisesti vaikuttaa myös auton "konehuoneen" lämpötilaan ja tällä kertaa se oli ollu vähän liian pitkään miinuksen puolella… Noh, eikun apua toisesta autosta letkuilla ja niinhän se lähti elon tielle kuin Teho-osaston sarjasta konsanaan "potilas". Kamat paikan päälle ja saman tien pystyyn, very very perinteinen kaava. Sitpä vaan odottelemaan kellon siirtymistä toiminnan aloituksen kohdalle ja menoks. Porukkaa oli perjantain keikalla vähäsenlaisesti, välistä tuntui suht "alastomalta" meininki lavalla kun harvalukuinen yleisö tollottaa katsoa ja yks on siellä ihan issekseen lavalla… Mut niin se vaan fredag-keikka meni kuitenkin mukavasti loppuun asti ja sillä sipuli, ei sen ihmeellisempää.

Lauantain keikalle nyt on aina helpompi mennä kun kamat on jo pystyssä, suurin vaiva on käydä laittamassa Vox lämpiämään ajoissa ja kattoo ettei kukaan runqqari oo käyny vääntämässä mixeristä tasoja päin prinkkalaa. Pikainen pyörähdys ennen keikkaa sokkarin takana olevalla autoharrastajien tallilla ja äkkiä pois, eipä ollu niin erikoinen meininki verrattuna esim Nepalin (lue Neulamäki) tallien äktioniin. Anyway, show tulille lauantai-illan kunniaksi. Porukkaa oli aika mukavasti, melkeinpä paljohkosti, ja meininki oli oikein passeli. Jengi tunnisti suurimman osan biiseistä niin sehän jo auttaa pitkälle soittajaa suorituksissaan, ei tarvii ihan miettiä että onks tää nyt oikeaa kamaa tälle kohteelle…? Keikka vaan loppuun ja ei mitään kamojen kasauksia sillä kertaa, baari oli seuraavan kerran auki vasta tiistaina niin jääköön kamat siihen siks aikaa = Kummisedässä R.Kone & Tositarkoitus soittamassa oman näköistään suomihuttua ja tais Agentsiakin tulla väliin, joten sinnepä siis. Kyllähän tuo välistä oli jännä olla Kummisedässä ihan vaan siellä yleisön puolella, kovastihan tuo lavalle jalka ois vääntäny, siis oman poppoon kanssa.

Sit kun sai vielä tiistaina käsittämättömässä pakkasessa auton taasen jelpillä tulille ja kamat pois soittopaekasta niin asialle voitiin laittaa leima että pamahti! Seuraavaan soolokeikkaan onkin sit aikaa, tosin tammikuussa näyttäs olevan tyhjiä viikonloppuja joten pitäisköhän niille jotain keksiä. Nuo maakunnat kun välistä huutaa esiintyjiä täältä isoilta kyliltä asti, joten tuumasta toimeen jossain vaiheessa asian suhteen. Rok!

Niin, ne nuo Tuusniemen poojat aikoinaan kun kerkes tehdä paljon pahaa mutta ehken piirun verran enemmän sitä toista puolta elikkäs hyvää/positiivista. Kyseessähän siis mm. about Kuopion Nuokkarille porttikiellon saanut bändi Pahat Päivät.

Noin vuonna 1999 (saatto olla myös 1998, mistä niitä muistaa) kesällä käytiin jossain Juankosken mini-leirintäalueella iltapäiväkeikalla jossain mopotapahtumassa, tais siellä olla skoottereitakin. No kaikenkaikkiaan siellä oli about 8 amis-viiksistä mopoilijaa ja ehken yks skootteri (tai ei ehken ollu) jotka oli luultavasti tulleet paikan päälle jonkun muun takia kuin "bändin". Joka tapauksessa tilanne oli hiukan kornihko, hyvin lähellä tunnetta "ollakko oikeassa paikassa oikeaan aikaan" ja mutta ilma oli suotuisa tapahtumaa varten. Soitettiin rekan lavalla oma settimme läpi ja sehän vasta oli hubaa, ihan kuin ois isommassakin häppeningissä ollu vetämässä. Tuusniemen kunta oli pyynnostämme hankkinut nauhottavan CD-soittimen joten otimma keikan nauhalle suoraan äänipöydästä, siksipä hieman tasot siellä sun täällä jne kun ei taaskaan ollut kuin 5 minuuttia tehdä soundcheckia. Anyway, tärkeintä että noin 10 vuotta häveyksissä (laulajan lipastossa) ollut live-cd on putkahtanut esiin piilostaan ja täten päässyt ansaitsemansa huomion kohteeksi… KEU! Ehken tää merkitsee enemmän meille bändin soittajille kuin rahvaalle, mutta jos joku oli jollain keikalla aikoinaan niin tätähän se sillon oli. Kyllä pikkasen reilussa kymmenessä vuodessa korva kehittyy (isonee/höröää?) ja meininki unohtuu. Tässäpä siis:

No niin, nyt on pää noussu synkkyyden yöstä ja kipeys on siirretty luonnollisessa kierrossa eteenpäin, varmaankin Anttilan hississä jollekin reppanalle joka sattui samaan aikaan siellä olemaan. Hah.

Anyway, niinpä taasen otamma uljaan nousun kiitotietä pitkin ja lähdemme yhden miehen orkesterilla asumaan viikonlopuksi ravintola Pannuhuoneelle. Tai noh, ei nyt ihan virallisesti asuta siellä mutta kyllähän siellä aikaa menee. Soittoajaksi uskaltaa luvata varmaan jonkun klo 22 tienoon, ei se varmaan hirveän kovin paljon siitä heitä. Sinne siis jos ei saunavuoroa oo!

No on tämä elämä tosi haastavaa jos ei muuta. Ylihuomisen keikka, elikkäs Kaavinlinnan show, piti perua ylitsepääsemättömän kurkkukivun ja tulisen keuhkon takia. Ihmisiä kai ne on soittajatkin, oishan tuo saattanu vielä soittajana mennä mutta laulun kanssa ei mitään asiaa tällaisella fysikaalisella kunnolla. Kunhan helpottaa niin sit taas paukutetaan keikkoja ihan soittamalla ja keikkoja tauluun ihan puhelimellakin. Jotenkin ymmärrettävissä miksi jotkin viettää talvensa mieluusti ulkomailla, kyllähän tähän kylmyyteen on totuttu mutta kun menee edes 10 metrin matkan postia hakemaan niin tuntuu kuin ois kiehuvaa vettä keuhkoissa. AAARGH!

Jatketaan tästä, jotenkuten.

Joo, oishan tuota voinu itelleen muistella niitä asioita vähän pikaisemminkin keikan jälkeen, mut ehken tässä tapauksessa kyse oli siitä ettei halunnut niin paljoa keikkaa muistella ja hehkuttaa (itselleenkään tai ainakaan itselleen…!).

Noh, lähdetääs kokoamaan palapeliä johonkin suuntaan -> Perinteen mukaan paikan päälle siis saavutaan hyvissä ajoin ihan vaan siltä varalta jos jotain on unohtunu/jokin ei toimi/jotain muuta odottamatonta on ilmoilla niin asiaan kerkeää reagoida ja mahdollisesti jopa vaikeuden selättää&ylittää. About seittämän aikaan BMW:n -09 citymaasturi (no jos ei nyt kuiteskaan…) parkkiin pihaan ja sit kysymään ynnä arvuuttamaan että minkälainen vastaanotto ja meno paikassa on. Sisällä oli ihan perinteinen alkuillan pikkukylän ravintolan meisinki, nuoriso ja vähän varttuneempikin nuoriso ottaa kuppia ja pelaavat biljardia. Tiskillä ei näy ketään, elikkäs aha, suoraan lampsien siis takahuoneeseen. Oven takana olivatkin juuri ne henkilöt joita "etsin": Mehmet ja kaksi muuta turkin poikaa pitämässa taukoa. Mehmet on toinen omistaja, Fatih on toinen omistaja mutta oli sinä iltana töissä Iisalmessa niiden toisessa ravintolassa. Kahden muun etnisen taustan omaavan kaverin nimeä en saanut tietooni koska eivät tulleet kättelemään.. Noh, kulttuurieroja, kulttuurieroja. Sit tietysti kyselemään että mistä voi roudata kamat sisään, onko keittiön/takaoven kautta ok? Sit tämä omistaja sanomaan että mistä te vain haluatte, missä muut ovat? TÄH? No eihän siihen auta muuta kuin todeta että tää on one man band, yksi muusikko…? Sit omistaja kysymään lisää että mitä sinä soitat, rokkiako (nahkatakki oli päällä)? Sitpä perinteen mukaan kertomaan mitä julisteessakin lukee elikkäs Agentsia, Baddingia jne… Oli sen näköinen ettei paljoakaan kyseisiä artisteja ollut kuullu…

No siitä sit etiäpäin planeissa elikkäs kamat paikalleen ja kasaan, ilman ihmeellisempiä ylläripylläreitä homma kasaan niin eihän siinä sit muuta kuin odottelemaan. Ja odottelemaan. Ja sit vielä vähän odottelemaan. Alkuperäinen soitonaloitus kymmenen jälkeen venähti aika lähelle puoltayötä, eihän siinä voi muuta kuin vetää stetsonia vähän syvemmälle ja mennä horrokseen jonnekin takahuoneen nurkkaan. Juuri ennen horrokseen vaipumista silmä osui pariin tuttuun RA-keikoilta ja on ne tainnu sooloilun keikoillakin käydä, oli poojat kaukana kotikylistään!

Soitto sit viimein alkoi varttia vaille puoliyö ja meni siitä eteenpäin suhteellisen rauhallisesti. Kirjaimellisesti ekan setin aikaan suhteellisen rauhallisesti koska oisko ollu 8 ihmistä suhteellisen kookkaassa pubissa kaikenkaikkiaan… Ennakkoon tiedossa olleet järjestyshäiriöt ja soittajille/bändille kohdistuvat "huutelut" ja **ttuilut olivat yllättävän vähäisiä, tais joku yleinen mölyapina käydä siinä edessä tietyin ajoin kattomassa että mitä siellä lavalla tapahtuu, mutta jossain vaiheessa huudahti sit vaan "Minä oon sinun puolella!". Sehän lämmitti varsin paljon… Viimeiselle setille porukkaa oli sit saapunut jo varsin vaga baljun, rupes jo näyttämään hyvältä meiningiltä. Tosin yleisön puolella oli ihan erilainen käsitys hyvän meiningin toleransseista ja järjestys-säännöistä: Jengillä oli tapana ja itsestäänselvyytenä nukkua pikku "päikkärit" pöydissä, yleensä ne sit siitä heräilivät ja jatkoivat viinan tuhoamista, joko omin voimin tai poken herätyksen jäljiltä. Noh, piskuinen paikkakunta niin jokainen asiakkaan maksama markka on tervetullut talon kirstuun. Kolmannessa setissä ylläripylläri jälleen kerran CCR ja Tuomari Nurmion matsku sai maatalouslomittajiin ja rasvamonttu-Hessuihin yllättävää säpinää ja liikettä, siitäpä jäi varsin positiivinen mieli ynnä kuva.

Ilta siis päättyi soitannollisesti ilman erikoisempia häiriöitä ja kommervenkkeja, illan päättyminen sit kokonaisuutena oli kuin uusi luku kirjassa: Huh huh. Jengi istui tuoleissaan niin pää täynnä että eivät yleensä päässeet ovelle päin ilman jonkinmoista poken henkistä olkapäätä ja muutenkin se meno muistutti lopun ajan tunnelmia hyvinkin pitkälle. Vielä viimeisen ja kiiltävimmän narkun löi naulaan omistajan/hänen sukulaistensa/työkavereidensa harrastama rokkenroll-elämä takahuoneessa/keittiön tiloissa. Eivät olleet varmaan ihan samaa mieltä että sisällä ei voi polttaa, jokaisella marlboro huulessa kun lähtöään tekivät. Ja ihan illan mittaankin eivät kovin paljoa vaivautuneet ulkopuolella sijaitsevalle tupakointipaikalle… Hahaa, isännillä on omat otteensa hommiin. Ei siinä voinu muuta kuin päätä pyörittää suunnasta toiseen.

All in all, ei siihen voinu muuta todeta kuin että ilta takana ja HUH, äkkiä himaan elikkäs kotiin. Tosin sekään itse kotimatka ei voinu olla "vain" kotimatka ilman jotain yllätysmomenttia. About 200 metriä ravintolasta poispäin tietä pitkin oli edessä varsin näyttävä näky: Eräs asiakas (oli varmasti talossa illan mittaan, jotkin naamat vain muistaa) oli sit kuukahtanut siihen jalkakäytävälle nukkumasilleen. Asento oli varsin rohkea, täysin poikittain jalkatien suuntaisesti, pää ajotien puolella. Jengiä käveli juurikin nukkuvan kaverin suuntaan päin, siksikin paikan ohi pystyi ajamaan vain ihmetellen. Jos ei nyt ihan pakko oo niin jos ei nyt ainakaan vähään aikaan tuonne kylälle tarviis keikalle lähteä, varsin hämmentävä kokemus. Ehken bändillä ois voinu vähän lievempi trauma jäädä illasta, mut se tuo yksin touhuaminen on hieman herkempää touhua. HUH HUH!