Juubelis juu ja tuut tuut tuu, viime lauantain agendassa oli siis Vintin keikka, jälleen kerran. Verrattuna monen edellisen vuoden tsembaloihin, tämänkertainen lähtökohta oli tyystin erilainen ainakin viidesosan verran: Eri rumpali! Sitäpä ei nimittäin oo sattunu kuin kerran aikaisemmin. Tai hetkonen, kahdesti. Ekan kerran muistin mukaan vuonna 2002 kesällä, oli Viinijuhlat ja tuli pyyntö että eikös ne poojat vois sunnuntai-matineat soittaa? Rumpali ei lähtenyt joten intin humppabändin rumpalile soitto ja kysymään että tuleeko mahdottoman pikaisella varoitusajalla keikalle. Tuli kuin tulikin, ja sepä oli sit siinä. Siis sillä kertaa. Toisen kerran tarvitsimme varamiehitystä about vuonna 2004, kyseessä olivat muusikkojen pikkujoulut edesmenneessä Onni Pubissa, Kuopiossa. Kävimmä ihan reenaamassa Kuopion oman rumpali-taiteilija Sami Harlinin kanssa kyseistä iltaa varten. Sittenpä soitettiin sekin keikka pois ja sillä selvä. Hassunhauskaksi asian tekee se että kummallakin varamies-keikalla oli RA:n oma rumpali yleisön joukossa… Joko kuuntelemassa aidan takaa tai sit avoimesti yleisön joukossa… Että silleen…
Noh anyway, lauantaina rämäryhmä starttasi kohti Siiliä noin 45 minuuttia myöhässä (aina pientä myöhästymistä ja aikataulujen paukkumista + kamojen hakua eri paikoista eri bändien jäljiltä…) ja eikun vaan hurjalla voimalla kamat yläkertaan ja paikoilleen. Meni puol tuntia yli sovitun soundcheckin päätymis-ajan, eihän se nyt oikein mukavaa oo tehdä soundcheckia jos toiset syö kirjaimellisesti vieressä.. Siis toisia kohtaan epämukavaa, hyvälle se ruoka ainakin tuoksui!
Sitpä vaatteenvaihtoon ja pientä rauhottumista ennen keikkaa, se tekee paljon itse suoritukselle jos saa hieman hengähtää. Mikään ei about niin ärsyttävää ja häiritsevää oo kuin suoraan hypätä roudauksesta/soundchekista itse toimintaan lavalle, ei oikein kerkeä fokus tarkentua…! Paikan päällä, noin puoli tuntia ennen showta, rumpali kertoi "lievästä" jännityksestään sekä sanallisesti että elekielellä: ainoat sanat oli about että en nyt oikein pysty puhumaan ja eleet kertoi tärinällisesti aika voimakkaasta jännityksestä..! HAHA! Mutta, sitpä kun päästiin lavalla ja about eka setti rämmittyä läpi niin sehän rupes jo kone lämpiämään ynnä tatsi löytymään. Siinähän se ilta sit meni omalla painollaan kun ei enää tarvinnu kenenkään jännittää kenenkään puolesta. Nuoren rumpalin tatsi ja ote tuohon rokimpaan kamaan on nuoruudenintoinen ja voimakas, kyllä erottu kovemmat iskut varmaan ihan tuvan perille asti! Hyvä että on dynamiikkaa.
Ilta meni ilman erikoisempia kommervenkkeja loppuun asti ihan niinkuin suunnitelmissa oli ja kuten aina ennenkin on mennyt, very very good. Tästäpä sit taasen uutta kuviota suunnittelemaan ja reenaamaan lisää biisejä, ei anneta koneen jäähtyä kun kerran talvidiisselit on jo sisässä ja hyrrä pyörii. Rok.
