Kyllä, yhden miehen armeija kokoaa kalustonsa tänä iltana Rypysuon kantakuppilassa elikkäs Kellonsoittaja-pubissa. Joku viisas ja vanha ystäväni painotti että pitää kutsua heitä/paikallisia Länsi-Puijolaisiksi tai tulee pataan, joten pitää pyrkimän siihen sanapainotukseen tänä iltana. Joka tapauksessa, soittoaika on muistaaksemme hyvin lähellä klo 21 tienoota, joten olvia tukkaan ennen sitä ja pipot päähän, illasta on jo kylmempää marrasta tiedossa. Toivottavasti ei sisätiloissa ole henkisesti kylmä, Kellonsoittajassa on kyllä aina ollut lämmin ja "harras" tunnelma, eikä sitä menoakaan puutu juuri lain! Sii juu!

Tämä olkoon täällä epävirallisella RA:n jatkopalstalla koska asia on suhteellisen tuore, ei niin paljoa huudeltavissa ja muutenkin vähän erikoinen. Niin, kaikesta hölinästä ja pölinästä riisuttuna asian ydin on lyhykäisyydessään: Bändissä on helmikuun 2011 asti uusi rumpali, tahi sanotaanko näin että vararumpali. Mutta kyllä se sen ajan täyttää kalossit ihan täyden rumpalin sielulla. Kyseessä on sama jeppe joka kävi Peräniemen Kasinolla tuuraamassa ensikeikkansa bändissä, tuolloin oli mukana myös hyvän sukunimen omaava sukulainen Jaakko Happonen, komppikitarassa.

Eli uusi rumpali nähdään jo 6.11 Vintin keikalla, sitä ennen reenataan hullun lailla ja pistetään vähän biisejä uuteen uskoon noinniinkuin rytmillisesti ja muutenkin. Uusi jäsen tuo aina uutta verta, joskus se veri käy kuumempana ja joskus kylmempänä. Uusi rumpali tottelee käskynimeä Petteri, ja kaveri on kuin onkin suoraan muppet-showsta, varsinainen elukka hakkaamaan kannuja. Joskus ollut puhetta Philty animal Tayloristakin, rumpalit on rumpaleita… Tämmöistä tällä kertaa!

Pitipä tuota keikkakalenteria nyt ihan pakolla vääntää vähän tuoreempaan kuntoon vaikkei tässä nyt tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky todellakaan ole about standardien tasolla. Mikään ei näköjään syö voimia niin tehokkaasti ja totaalisesti kuin aviollinen ero, jospa sitä jo keväällä ihminen jaksais entiseen tyyliin touhuta musiikin ja siihen liittyvän toiminnan parissa.

Huomenna lissää asiaa, vaikka minkälaista uutista ja häppenkinkiä tiedossa bändin tiimoilta

Näinpä taas nostaa suomen lintu päätänsä tuhkasta! Suhteellisen shokeeraavan ja käsittämättömän lokakuun alun jälkeen näyttää taasen siltä että metsässä rämpimisen jälkeen päästään taasen oikealle ladulle hiihtämään, mukavahan se on vähän rämpiä mut jossain vaiheessa se rupee näkymään askeleessa. Huh!

Niin, about viikko sitten tuli heitettyä par keikkaa Kuopion kaupungin ulkopuolella. Joo-o, näköjään keskustan ulkopuolellakin on soittapaikkoja, ja osa niistä vieläpä aika mukavia/omaperäisiä tunnelmaltaan. Viime torstaina oli pub Kulkurin peijaiset yhden miehen bändillä, ja ne olivatkin yllättävän passelit turnajaiset. Edellisen kerran siellä käytiin duolla vetämässä kantri-verkkoja, ja silloin oli käynnissä jääkiekkomatsi jonka loppumiseen saakka täytyi venytellä soiton aloitusta (sillä kertaa meni vielä jatkoajalle…). No ylläripylläri, tälläkin kertaa oli jäkistä telkussa ja eihän sinne ees tennarin kärjellä oo asiaa jos pelit on pelaamatta. No eikun odottelemaan ja horroksessa värjöttämään H-hetkeä elikkäs pelin loppumista. Sitpä vaan pelit soimaan ja siitähän se lähti. Alku oli HYVINKIN tutkailevaa ja tunnustelevaa molemmin puolin lavaa, ehken siinä oli sitä sukupolvien välistä kuilua silleen grand canyon-tyyliin.. Mutta sitpä kun Moody river lävähti soimaan niin jopas, melkein ryhtyivät tanssimaan ja löytyihän sieltä kädetkin taputusta varten. Ok, siitä se sit meni omalla painollaan loppuun asti, ilman suurempaa kommervenkkia ja sähellystä. Sitpä hotellihuoneen rauhoittavaan miljööseen aamupalaan asti ja sen jälkeen matka kohti uutta paikkaa, Tuusniemeä. Huh, muutenkin auto aika täynnä tavaraa keikkokamoja ja käpsäkkejä myöten, mut eikun vielä velipoika mökkikamppeidensa ja KOIRAN kanssa autoon ja eikun heittämään kalamies mökille. Onneksi kamat vietiin paikan päälle Tuusniemelle ja sit vasta korpimökkiin päiväks huilamaan. Ilta hiipi kellossa salakavalaa tahtia ja niinpä olikin aika lähteä kohti Tuusniemen keikkaa elikkäs Torleentuvan keikkaa. Ristiriitaisia tunnelmia koko kylä täynnä, full of good and bad memories… Noh eikun kamat kasaan ja odottelemaan keikan alkua. Oli vaan semmoinen tunnelma pubissa tunti ennen keikan alkua että piti ihan lähteä lenkille kylän halki ja samalla verestämään muistoja muistomerkeistä sekä seikkailupaikoista. Voi hyvä sylvi, oli kyllä kuolleen oloinen kylä…! Mitenkähän se tuntu silloin reilu 10 vuotta sitten että ei millään kylällä voi olla niin paljon aktionia viikonloppuisin kuin Tuusniemellä… Mut, aikansa kutakin ja ehkä siinä oli aika hieman laittanu kultauksia muistojen raameihein. Happihyppelyn päätteksi olikin jo hyvin lähelle klo aloitusaika, joten tuumasta toimeen. Suoraansanottuna eka setti oli semmoista että kyllä ihmisen on kylmä olla yksinään kylmässä maailmassa… About 8 ihmistä paikan päällä, kaikki paikallisia "nautiskelijoita", ja ilmiselvästikään eivät olleet Agentsia/Topia ihan niin paljon diganneet/kuulleet eläissään… HUH! Noh, toka setti jo antoi vähän lisää henkeä koneeseen kun jengiä lappasi sisään ja tuttua kasvoakin näkyi seassa, aina lämmittää kylmää sydäntä. Siitäpä sit kiihtyvällä tahdilla kolmanteen settiin joka olikin jo sit sitä itseänsä, hyvää menoa. Kolmas setti piti tosin lopettaa varttia aikaisemmin kun meinas väsymys viedä miehestä täydellisen voiton, pyörtyminen lavalle oli lähempänä kuin koskaan..! Joskus liika taakka harteilla on yksinkertaisesti liikaan, tällä kertaa se oli liikaa! Mutta, luultavasti ennen vuodenvaihdetta on uusi kiskaisu Tuusniemellä, toivottivat tervetulleeksi uudestaan. Silloinhan sitä ainakin jotain on mennyt kohdalleen.

Tänään sitten tiedossa Kummisedän perjantain ja sunnuntain välinen yö, siitä ei sen enempää, paikan päällä nähdään ja kuulostellaan kuulumiset. Hojo hojo!

Niinhän se kertoman mukaan meni että viime viikonlopun reissut tuli heitettyä, torstaina oli about 14 tunnin muutto niin meinas olla paukut vähissä alkumetreillä perjantain alkuillasta. Mutta mutta, niin sitä vaan ihminen jaksaa kun pakko on jaksaa, plus kyllähän se tuo soittaminen herättää melkein minkälaisesta horroksesta tahansa.

Perjantaina oli olut- ja viiniravintola Maljan tsembalot. Sehän on suhteellisen klassinen baari jo menneisyydeltään (entiset ravintoloitsijat, Keltalyhty ym) ja kyllähän se nykyäänkin on aika mukavahko baari. Ehken semmonen että jos pitää lähteä viettämään iltaa kera ystävien jonnekin muualle kuin Ale pub/Henkka, niin ehken se Malja ois. Hinnat ehken pikkasen kovemmat kuin normi "kuppiloissa", mutta atmös ja meno siellä on aina sen verta mukavahkoa että menköön. Soitteluista ei nyt sen erikoisempaa legendaa tällä reissulla syntyny, about kaks settiä meni yhden miehen orkesterilla että ihan heittämällä, siinäpä se sit ilta läheni loppuaan soiton osalta. Oli tuttavaa ja kaveria kamojen kasauksen hetkellä, mut eipä tota oikein siinä yhden miehen kattauksessa osaa kukaan auttaa. Paitsi roudauksessa. Siinäkin onneks aina löytyy sitä apuria/frendiä/hengenheimolaista. Eiköhän tota vielä Maljassa nähdä.

Sitten, seuraavan päivän seikkailut, ja kohteena ei mikään muu kuin itse Amppari! Ravintola keskellä Männistöä, paraatipaikalla, ja on sit varma että jengikin on suhteellisen kovassa paraatikunnossa kyseisessä ravintolassa. Keskustan baareista väliajoittaisella komennuksella oleva porttieeri tokas että täällä on hieman pakko solveltaa keskustassa olevia sisäänpääsemis-normeja, jos tiukkaa linjaa vedetään niin eihän siellä paljoa porukkaa ois… Hah! Mut, silti, edessä oli Ampparissa perinteistäkin kovempi ilta: neljä settiä yksinään, se oli eka kerta ja suoraan sanottuna menköön läpi Ampparissa, siellä se toimi kun kaikki oli kohdallaan. Mut on se aika raadollista yksinään neljän setin reppua kantaa.. Mut, Ampparissa on jotain ihan ihmeellistä siinä atmosfäärissä: vaikka jengi naureskelee kaupungilla että mikä mesta, mutta varsinkin soittaen se paikka on melkein parhaasta päästä. On menoa ja meininkiä, ja yleensä ollu sitä porukkaa/biisin pyytäjää niin paljon että ihan kiire on tullu. Muutenkin siellä on semmoinen reilu meininki, ihmiset ei nyt ihan niin tarkasti käyttäydy että ei kai joku työkaveri/tuttu ole vaan arvostelemassa pukeutumista. Tai jos loppuillasta vähän siideri kihahtaa ohimoon. Soitot meni oikein mukavasti, ja voi herran tähden sitä väliajalla jututtajaa. Se on oikeastaan ihan mukavaa turista jengin kanssa, mut eipä siinä paljoa kerkeä huilahtaa. Anyway, ilta meni ihan oikealla kaavalla kohti loppusuoraa ja hop, yhtäkkiä siinäpä sitten maaliviivalla seistiinkin. Tosin viimeisessä setissä piti tehdä semmoinen tempaus mitä ei oo ennen tehtykään: jukeboxi-meiningillä kysellen jengiltä että mitäs haluatte kuulla. Tuli Kolme cowboyta ja vaikka minkälaista erikoisuutta, mutta mukavahan se on vaan soittaa. Ja vielä hurjat taputtivat, eihän siinä sillon mitään ihmeellisempää. Hyvä Amppari!

Sittenpä: huomenna Vuorelaan, Kuntsarin pub Kulkuri odottaa one man armeijaa soittamaan. Siellä käytiin viimeksi duolla vetämässä kantria, katotaan miten nyt yhden miehen show menee läpi.

Perjantaina sitten Torleentupa Tuusniemellä, siellä sitä voi olla ihan mitä vaan. Jännityksellä odottaen että minkähänlaiset kinkerit siellä on tiedossa, kuitenkin "kotikaupunki" ja niin eespäin, siinä on monta elementtiä tulessa. Kassellaan, kassellaan!