Jep jep, viinijuhlien negatiivit ovat kypsyneet kehittämön tammitynnyreissä täyteen kypsyyteensä. Kuten jo kymmenennen kerran peräkkäin, bändi selvisi suht’ vähäisillä kalusto- ja henkilöstövahingoilla. Yhtenä iltana saatiin vettä ihan alas asti ja meinas olla lähellä että putkivehkeet meinas yhtyä valokaari- ja pallosalamakerhoon, mutta tälläkin kertaa vältyttiin pystyyn kärventymiseltä.

Jälleen kerran yhden miehen armeija laittoi lusikka-haarukan reppuun ja lähti koukkaamaan Kaavin kannasta kohden, soitellen sotaan… Hah. Tällä kertaa kuitenkin läimittiin moniakin kärpäsiä yhdellä iskulla ja matkalla sukujuhlat saatiin alta pois pikaisella audienssilla. Tosin, oli sen verta letkeet/hyvät kinkerit että ois aika herkästi jääny uuno man band niille teilleen… Paljon samanhenkisiä "jannuja", rantasaunaa, paljua ja lämmintä keliä niin ettei mitään määrää. Suuria haasteita poislähdön suhteen!

Mutta mutta, eikun vaan batmobil tulille ja kohti Kaavin kirkonkylää, tuota sivistyksen ja monipuolisen maailmankatselmuksen kehtoa. Pikkuisen aikataulusta myöhässä olleena uunon orkesteri pikaisesti vaan kamat yläkerran "stagelle", joka oli kaikeksi yllätykseksi eri paikassa kuin reilu 10 vuotta sitten! Niin ne asiat vaan muuttuu. Tuossa kyseissä kylässä&ravintolassahan järjestetään vuosittaiset Kaavi Blues-kinkerit, ja lavalla oli kuin muistona menneiltä ajoilta vielä näitä kyseisiä Bluesin t-paitoja. Siinähän nuo menivät "lievänä" äänieristeenä, oli nimittäin aikamoinen soundi lavalla ja vieläpä kaikenlisäks lavan ulkopuolelle. Eräs yleisöstä kuvasikin soundia maustemaiseen tyyliin sanalla "kumina".. Hah! Ei tossa pienen sotakoneiston "miksauspöydässä" niin paljoa ole numikoita että sitä ois voinu jotenkin järkevästi suhteuttaa tilaan, vaan mentiin ihan niillä mitä on. Eli tasot sinnepäin ja eteenpäin.

Sitpä vaan odottelemaan illan H-hetkeä eli liukuvan aikataulun takia (jengi vielä klo 22 satavarmasti saunassa tällä kylällä…) eipä erikoisempaa havaintoa milloin soitto alkaa. Siispä alakerran karvahattupuolelle katsomaan mikä on kylällä meininki siinä rentojen ihmisten kohtauspaikassa, Linnan Pubissa. Joka siis samaa puljua kuin yläkerran "diskopuoli". Tunnelma oli oikein leppoisa ja lämmin, ei se ihme että "jotkin" viihtyy siellä ihan aamusta iltaan.

Ajan kuluttamiset ja löpinät sikseen, sitpä vaan vihdoin ja viimein lavalle ja eikun kesäyöhön kitarat haitarit laulammaan. Alussa meinas näyttää vähän heikolta että onko ne ihmiset jääny saunan kylpyyn ja kotopihan terangille, mutta sieltäpä sitä rupes jengiä valumaan. Lavan takaosassa oli kätevät rappuset joita pitkin kulkea edestakaisin lavalle ja pois, very good. Tosin aktiivinen yleisökin tajus sen jossain vaiheessa… Hehee.

Siinäpä se ilta vierähti ilman erikoisempia kommervenkkeja ja tapaturmia, all in all oikein mukava ilta, yleisökin ties suuren osan biiseistä ja tanssia jolkutteli niinkuin pitääkin. Very good. Oli muuten sama tarjoilija joka oli silloin herran vuosia sitten tanssiorkesteri Violetin (siinä paikassa) viimeisellä keikalla. Se oli siis se lippuriskikeikka josta jäi viiden setin humppauksesta reilu 30 markkaa per soittaja… Yhden miehen koneisto toivotettiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan, joten jotain on tehty oikein tai vahingossa on jostain narusta vedetty sopivalla voimalla. Illan kruunasi paikallisen grillin hyvä pöperö ja kylän "poikien" sanaharkkaa pidemmälle viety "keskustelu". Klassista!!!

Kyllä, totta se on:

Eiköhän sitä soittoaikaa sinne klo 22 jälkeen kokeilla siirtää ja sijoittaa, kuitenkin näyttäs keliä olevan niin siellä on vielä Retusessakin ohjelmassa saunan kylpyä yhdeksän maissa. Ja kaikille osanottajille olvia tukkaan ja positiivista ryhmähenkeä evääksi vaikka matkallekin niin saadaan ilta menemään silleen solidaarisesti… Ou rait!

Jepulis, tuo musiikin ihmeellinen maailma on edelleen samassa jamassa, tuntematon ja polkuja täynnä. Ei kyllä mitään havaintoa miten edellinen lause tähän liittyy, mut kaikella ei sit varmaan tarkoitusta oo.. Anyway, viikon edetessä tuli tietoon että nyt on Siilinjärven omalla rokkapilirebel-bänd Brandy Rockersilla vakaa/epävakava tarkoitus suorittaa soitannolliset kokoontumiset. Sivuston omistajahan on joillakin keikoilla (mm. Järvenpään alan kinkereissä ja Matchboxin lämppärikeikalla Petosella) ollut Brandyissa laulamassa taustoja kun eivät kitaraakaan anna soittaa. Siksipä taasen saman asian ympärille kokoontuminen lämpimään kesäiltaan. Menikin oma pesti nauhoituskaluston pyörittämiseen joten tällä kertaa ei tarvinnut ees mikkitelinettä kasata. Tässäpä pientä fiilistelyä illan jameista: (joskus pitäis omassakin bändissä ottaa ei-niin-vakavia-reenejä vapailla biisiehdotuksilla ja muutenkin epämuodollisella kaavalla, tietynlainen kurinalainen reenaaminen kun hyvin pitemmän päälle on miltei liian-muodollista… Minkäs mahdat!)

Varsin hauskat musiikin ympärillä olevat sessiothan nuo olivat, mikäs sen parempaa kuin kiirettömyys ja letkeä ilmapiiri.

Tulipahan nähtyä aika uskomaton ilmestys joka kirjaimellisesti tuli aika puun takaa tahi pöydän alta: legendan mukaan suomen joko ensimmäinen tai ensimmäisiä putki/kitaravahvistimia! Ajan patinan pystyi aistimaan ja luonnollisesti näkemään kyseisestä kapistuksesta, soundikin ois varmaan aika legendaarista osastoa. Mutta noin äkkinäisesti paikan päällä porukassa pohtien se saattais olla aika kohtalokas "kokeilu", oli nimittäin liitännät ja muutenkin meininki vähän sen oloista että vois sähkö kulkeutua kitaran kautta soittajan sydämeen silleen vähän "huonolla" tavalla… Hah. Mut, behold, THE vahvistin, esittälijänä RA:n orig bassovisiiri J. Kärmäläinen:

Long live rock und roll!

Nii-in, tuossa on annettu kaks vinkkiä parista julmasta totuudesta, mikähän se kolmas ois… Kyselyyn oikein vastanneelle luvassa bändiltä jotain kliffaa ja seuraavan levyn tilanteesta kuiskuti-tietoa. Eli palkinnot ovat päätä huimaavia!

Viinijuhlien mediamateriaali odottaa vielä kaapista ulos tuloaan, jostain pitäis vielä saada käsiin parit mukavat videopätkät suviyön soitteluista. Kuvia on julmettu pino, mutta tämä käsittämätön aavikon paahde sulattaa ihmisen voimavarat niinkuin jouluyön palava himmeli pöydän kynttilät, odotellaas niiden valmistumista tuohon viikonlopun vaihteeseen. Kuitenkin ennen Kaavinlinnan rykäisyä ne pitää saada bändikavereidenkin tutkittavaksi, sieltä Kaavilta kun ei varmaa poistuloa ole… No ei vasite, sehän on nykyään varsin rento ja ilmapiiriltään kannustava paikkakunta. Jos vertaa vaikka 90-luvun Iloharju-meininkiin (varsinkin ulkona + välillä sisällä) niin erohan on kuin Kaavilla ja Tuusniemellä!

Jatkamme tästä, yrittäkäämme jaksaa. Ja ne jotka voivat kylmiä virvokkeita juoda päivät läpeensä, nauttikaa nyt, se kylmä kokis ei enää niin makeaa oo tammikuun "helteissä"… Rok!