Ukko Happonen

Sitä sun tätä ja kaikkee fantsuu

Onko mitään järkeä että flunssa kestää kolme viikkoa ja ei todellakaan tämä paha yskä ilmoita laantumistaan? Ei oo mittään järkee! Noh, se joku taho aina ihmistä koettelee ja silleen ei päästä helpolla. Noh, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan mennääs tuon kannaksen yli että heilahtaa… Vanhasta kunnon sotilas-sloganista väännetty sisäpiirin vitsi ohjastaa meidät seuraavaan aiheeseen: metsästykseen!

Niin, kerran on "omilla mailla" noita kaikenlaisia aktiviteetteja siellä pöndellä päin niin velvoitteen alaisuudessa on pitänyt väsätä video lintujen nirhaamisesta a’la metsästämisen tyyliin. Kattokaas kun ottaa fasaani vähän hittiä tasangolla!

Iskelmäorkesteri RA on the road again, suuntana olj’ Mikkelj’

Ja niinhän se matkansa alkoi heiluttaen kippeetä jalakoo… Hah, reissun lentäviä lausahduksia, oli taasen ajettavaa 15 tuntiin sen verta että kerkes ettiä tyhmimmistä jutuista ne kaikkein tyhmimmät ja korottaa ne sinne idiootti-tason yläpuolelle… Mut eikun vaan, mikäs siinä hyvässä kesäkelissä ajella kohti (soitannollisesti) tuntematonta Mikkeliä, alueensa pääkaupunkia. Nerokkaat muusikothan tietysti ovat erittäin hyvissä ajoin liikenteessä, ja määränpäässä sen sit tiedostaa ja tunnustaa itselleen kun totuus lyö nahkahanskalla släpärin päin näköä: ravintolan henkilökunta ei todellakaan ole paikalla samaan aikaan kuin "hyvissä ajoin" tulevat soittajat… Sit vielä nerokkaat muusikot vieraalla maalla ryhtyivät roudaamaan kamoja AIVAN väärästä päästä koko korttelia, jos vois hymiöitä lyödä jätkille otsaan niin varmaan se facepalm tai käsi naaman edessä ois aivan omiaan jokaiselle..

Perinteisen spedeilyn ja pyörimisen jälkeen pääsi viimeinkin roudaamaan, mutta aikataulujen paukkumisen suhteen ei kovin montaa kahvipaussia pidetty ensimmäisen laatikon noston ja viimeisen soundcheck-mölähdyksen välillä. Vielä ennen roudausta oli viereisessä Amarillossa kuitenkin järjestetty soittajille pöperöä ja tarmokkaat musikantithan söivät listalta oikein hyvin ja tuhdisti. Ilmeet olivatkin joissain kiperämmissä nostotilanteissa sen näköisiä että milloinkahan hissi tulee ylös.. Yeah!

 Mutta mutta, soittoaika kolkuttaa kiireen kantapäätä jokaisella kerralla samalla lailla: kravaatit ojoon, frakit suoraks ja eikun lavalle. Tunnelma ravintolassa muistutti olemukseltaan hyvin pitkälle jotain Kaurismäki-tyyppistä mielen maisemaa, hyvällä tavalla tosin. Joskus semmoisissakin paikoissa oltu että aika on todellakin pysähtynyt ja jokainen kappale muistuttaa pituudeltaan sitä iänikuista ajattomuutta… Lopputuloksena aika matelee enemmän kuin Suurlähettiläiden kappaleissa!!! Mutta, Mikkelissä hyvä meisinki, kansa tanssia louskutteli niinkuin pitääkin ja jotkin hurjemmat vielä taputtivat bändille! Eihän siinä voi muuta kuin olla vuan ja naatiskella plus välistä pitää taukoa.

Ja niinhän se ilta etenee loppuun kuin ois ennenkin soitettu, oli humpan pyytäjää ja vaikka vallan mitä,  Kari-Matti tahdikkaasti kertoi pyytäjille mitä on luvassa ja mitä ei. Pitkästä aikaa neljän setin soitto vaati veronsa ryhdikkäiltä musikanteilta, buutsien omistajat kirosivat kenkänsä ja seisomisesta tulehtuneen selkäruodon keskikastiseen manalaan. Seuraava pitkän illan kiskaisu menee kyllä ihan Reebokin buutseilla… Roudaus pois oli kevyempi kuin tullessa, mutta kyllä tuommoinen kolmannesta kerroksesta alas puhelinkopin kokoisella hissillä kamoja roudaten ottaa ihan urheilun kannalta. Edessä par tuntia auringon nousua ja kilometrien nielemistä, mut mikäs tossa keveissä tunnelmissa matkustaa ja edelleen huonoja juttuja kertoen. Toiset heräilee sunnuintain aamupäivän vuoroihin ja toiset tulee keikalta, mut samaan aikaan ollaan vielä hereillä. Ja toiset tais tulla Kuopion torilta päin kun askel sen verta oli kaarella ja ilmeet "keveitä", hah. YO-juhlat eivät oo näköjään muuttuneet yhtään sitten 1900-luvun lopun…

Rockia Tampereella niin ettei jääny message epäselväks!

Ja niinhän se matka alkoi, heiluttaen kumpookin jalakoo… Nimittäin ristiretki Tampellan/Nääsvillen suuntaan kirkkaana kesäaamuna, just soppelisti kesäkuun avauspäivänä. Kaikki ennusmerkit olivat kohdallaan, kelikin kuin tilauksesta, varmaan 20 astetta jo aamutuimaan. Puoli kymmenen maissa lähtö Kuopiosta, oikein iloisesti iloisella porukalla ja iloisimmalla matkustusmuodolla: matkailuautolla!

Auton haltijalla oli vielä joku työhomma matkalla, joten ei todellakaan ajettu suoraan Tampereelle vaan Hämeenlinnan viereen jonnekin tuuran kuuseen. Siellä sit vielä about tunti venaamista ja aurinko se vaan jaksoi porottaa… Uskomatonta, ennenkuin ees päästiin Nääsvillen laitamille niin matkaa oltiin tehty jo about 7 tuntia… Suoraansanottuna nostalgisimmat ja kansallisromanttisimmat mielikuvat matkailuautoilusta ja myyteistä sen ympäriltä karis aika tyylikkästi matkan varrelle… Sit vielä käsittämättömät ruuhkajonot ja vapaan parkkialueen metsästys siihen kaupan päälle niin aika rähjäistä sakkia tuli autosta ulos parkkipaikalla. Joka oli kirjaimellisesti sillan alla joku epämääräinen "vapaa" paikka, buahahaa!

Mutta mutta, niinpä sitä vaan aika haavat parantaa ja varsinkin jos suht’ iso keikka alkamassa samana iltana, japadabaduu. Eihän siinä sen erikoisempaa, hieman isompaan ihmisvirtaan vaan sekaan heilumaan ja avoimin mielin bändiä kuuntelemaan. Sounds good, feels good! Ja Highway to hell lunasti about 20-vuotisen kuuntelun asettamat odotukset: tippa silmässä mukana huutaen… Aijai!

Tunnelmapalaa videon muodossa, naturaalisesti:

 

Tasavirtaa ja vaihtovirtaa!

Holy thunder, Batman! Viime perjantaina käytiin bändillä soittamassa Hotelli Savoniassa pipien ihmisten hoitajien bileet, nehän oli yllättävän rempseät ja oikealla tavalla vauhdikkaat "juhlat". Varmaan ne Savonian muistot ja ilmapiirin mielikuvat (ennen keikkaa) olivat vielä vahvasti mielessä eräältä hääkeikalta about vuodelta 2004 tai 2005, elikkäs "vanhalla" RA:lla käytiin silloin soittamassa ihmiset avioliiton ihanaan satamaan. Oli muuten niin kankeat juhlat ettei usko einarikaan, muistaaksemme niistä juhlista jäi elämään ilmavahkona lausahduksena vertaus häistä ja hautajaisista. Siis lähinnä siitä että joskus niissä toisissa bileissä on sittenkin hauskempaa…

Sitpä lauantaina Ullan Krouvissa yhden miehen show, eihän siinä sen erikoisempaa. Tosin lisämomenttia illan kululle antoi viikolla raksalta saatu jonkuntyyppinen afrikan flunssa, kurkku muistutti kaktuksen ja hiekkaimurin risteytystä. Sangen mielenkiintoinen olotila laulamiseen, mutta vähän vaikea lähteä hakemaan sairaslomaa… Heh. Eihän siinä, jeppaillen ja kikkaillen ilta loppuun ja syvä kumarrus. Ullassa on aina letkee tunnelma, ja mitä alkuillasta näki (ja haistoi) niitä ruoka-annoksia niin jossain vaiheessa sinne pitää kyllä lähteä syömäänkin. Anpiliivipol odöör!

Ja aijai, huomenna soittaa kuulema Tampereella päin yks bändi musiikkia.. Thunder! Road trip päälle ja kuuntelemaan kun pikku-ukot soittaa käsittämättömällä volalla kolmen soinnun rokkia. If you want blood, you got it!!!