Joo-o, jälleen kerran lähiöpubin tunnelmaa tunnusteltu ihan koko illan mitalla. On niissä vaan ihan oma maailmansa ja ätmöksensä, jos jotenkin tälleen yleismaailmallisesti sitä kuvailtas. Klo 18 kamat paikan päälle ja siellä jo "aamuvuorolaiset" kyseli/huuteli että eikös sitä Juice Leskistä tule.. Plus sit joku kysy joltain että mikäs bändi täällä tänään soittaa? Seuraava vastas pikkuisen hämärästi että "…Happ.." ja joitain muita vokaaleja&konsonantteja päälle. Sitpä tämä kyselijä tokas että "Ai Happoradioko?". Klassik! Anyway, tilaahan siellä on yhden miehen sinfonialle ihan mukavasti, tsekki että kamat toimii ja sitpä odottelemaan että tiuku lyö aloitusajan merkiksi.

Jotenpa siis ensimmäinen setti tulille ja meininkihän oli aika ilmava ynnä letkeä, porukkaa aika mukavasti ja muutenkin semmoinen yhteishyvä-meisinki. Ekalla tauolla sit sitä jututtajaa että etkös sinä oo niitä Rakkauden Amatialaisia jne jne, hehee. Eräs Duo Tanssiorkesterin jäsen sitten jututtamaan vähän pitemmän kaavan mukaan ja keskustelun lopuksi kysäs että lähetkö trioon soittamaan kitaraa..? Hämmennyksen ja menneisyyden dejavu-muistikuvien kaikottua pään päältä siihen ei auttanut muu kuin tokaista niiden kipeiden asioiden olevan takana päin… Ikinä kun ei pidä sanoa että ei pidä ikinä, niin jospa annettais siihen genreen paneutuneiden/omistautuneiden muusikkojen hoitaa se haastava musiikinlaji. Eli vanha tanssimusiikki. Se vaatii asennetta, soittotaitoa, omistautumista ja suurta rakkautta musiikkia kohtaan. Kaikkea kun ei voi samaan sankkoon saada.

Ja kuten lähiöpubeissa ajoittain on tapana, jengin turnauskestävyyden oheneminen ilmenee lievänä väsähtämisenä illan edetessä ja siitä luonnollinen siirtyminen seuraavaan paikkaan. Useassa tapauksessa se on sit varmaan se rakennuksen länsi-siivessä sijaitseva makuuhuone. Anyway, tokaa settiä vaan putkeen ja harvenevan yleisömassan kanssa settiä loppuun asti. Toisen tauon pihoittelu-jaloittelun kruunasi lähestyvän pitkän hujopin kommentti "potkaisenko minä tuon hatun sinun päästä pois?". Eipä siihen oikein oo muuta kommentoitavaa kuin rauhan ja YYA-sopimuksen ylläpidon tärkeys ihmisen jokapäiväisessä elossa. Tilanteen selvittyä paljastui että tämä 40-50 vuoden väliin sijoittuva suomalainen mies on soittanut jossain vaiheessa pikku tovin Hassisen Koneessa, on RA:n laulajan lapsuuden kaveri ja haaveilee hevibändissä soittamisesta. Tais vanhat ajat vielä mielessä kummitella, oli asiaa soittamisesta/rokkitähdeydestä/asenteesta. Jep!

Kolmas setti antoi alullaan ymmärtää sen mitä tuleman piti: kaksi ihmistä koko ravintolassa, plus tietysti kolmanneks pyöräks herra baarimikko. Eipä miti eikä sen ihmeellisempää tragediaa/traumaa, yhdessä eteenpäin ja letkeestihän se ilta loppuaan kohti eteni. Lopussa tuli vielä Matti Myöhäisiä paikalle nuoren pariskunnan muodossa, ja tais Nurmiot&CCR kolahtaa sen verta hyvin että piti vielä vetää "enkore"..! Heh, kaikista paikoista ja tilanteista mahdottomin, mutta sitä saa mitä ostaa. Olivat vielä menossa jossain vaiheessa purjehtimaan avioliiton auvoiseen satamaan ja kysyivät että tuliskoss se illan artisti soittamaan kyseiseen onnen juhlaan. Noh, piste iin päälle & eikun vuan, katellaan millonka kinkerit on ja joutaako.

Tästä kaikesta johtopäätöksenä vedettäköön että tapahtumien määrä ei aina ole suoraan verrannollinen yleisön suuruuteen, vaan välillä jopa pienuuteen, buahahaa.

Ai niin, uusi Rakkauden Ammattilaisten musiikkivideo ois pitäny tänään ilmestyä ihmisten ilmoille, mutta youtuben konversio-systeemien ansiosta ääni meni uutuben päädyssä ***seelleen. Ottakaamme huomenna uusiksi, kappale on ennen kuulumatonta (mutta edelleen/jälleen demo-matskua) materiaalia jota ollaan pihistelty seuraavan vakavemman julkaisun sisään. Elippäs, huomenissa katsellaan jospa tuo tehty materiaali kohtaisi uutuben vaatimukset uuden yrityksen kautta. Skiggeböej!

No niin, lissee keikkaa puskee soolorintamalla ihan niinkuin sienet sateella. 7.10.2010 yhden miehen sotakoneisto lähtee Vuorelan "kuntsarille" Pub Kulkuriin soitellen sotaan. Milloinkahan sitä itsensä yllättää ja shokeeraa kirjoittamalla että kuntsarille päivätansseihin… Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä, se on se päivätanssi-touhu vaan semmoista että siihen on synnyttävä, siihen ei kasva vaikka mitenkä lannoitetta söis.. Tosin kun viimeks siellä kävi roudauksen merkeissä katsomassa touhua sivusta niin siellähän tuntu olevan kovempi meininki kuin keskimääräisissä "normaali"-baarien iltaraveissa! Näytti vähän siltä ettei se ikä, vaan se miten sen iän kokee. Kai. Luultavasti. Niin varmaan. Mutta, sielläpä sitä sit!

Ens viikolla pitäis selvitä ens kuun yks keikka ja myöskin mahdollisista yhden miehen bandin laivakeikoista ens viikon alussa keskustelua/neuvottelua/tunnustelua. Let’s katsellaan mitä sieltä tulee ja miks.

Rakkauden Ammattilaisten levytys-kuviot ovat siinä tilassa mitä ne nyt ovat jo hyvän tovin olleet: odotellaan odotellaan… Mut eipä siinä oikein auta, kun ei oo ihan vaan meistä kiinni niin sillon on turha puukon tupella yrittää "jouduttaa" asioiden kulkua. Syyskuun mahdollinen Urjanlinnan keikkakin meni sivu suun kun sinne olikin jo Anne Mattila buukattu soittoon ja lauluun, ei kai sinne sit kaks egoa mahdu samana iltana.. Ugh!

Joo kaikenlaista hyvvee ja sontaa siellä uutuben ihmeellisessä maailmassa on, ja yleensä sen selailu jääkin jonkin klassikko TV-sarjan metsästämiseen tai sit (jostain syystä…) Topi&Agentsien menneiden vuosien livepätkien selaamiseen. Mutta, enää ei tarvitse sokkona sykkelehtiä netin arveluttavassa ja salakavalassa maailmassa koska vastaus kaikkiin pyyntöihin on tullut: Kympin Tuno-productions!

Eli siis tässäpä linkkiä Kympin Tuno-productionsin tarjontaan, mutta eritoten tästä (valikoima on kaiketi kasvamassa) nykyisestä tarjonnasta on nostettava esiin kaksi helmeä:

• Riippuvaisen Jarskin koskettava haastattelu
• Hetekan heittäjät-show

Kyseinen tuotantolaitos materiaaleineen on jokseenkin (välistä kaukaista välistä lähempää) sukua Rakkauden Amatialaisten henkilöhistoriikille, mutta se jääköön manteliksi puuroon, ei siitä sen enempää. Taidepläjäyksiä suositellaan kuunneltavaksi hyvässä seurassa, tai jos hyvin pärjää ittensä kanssa niin yksinkin voi elämyksiä makustella, ja mielellään nousukkaassa tunnetilassa. You can’t beat the feeling..!

Yeah, Pannuhuoneen paripäiväiset soitot takana päin! Hiki tuli roudatessa sisään, lavalla ja roudatessa ulos.. Mut on se vaan mukava kesäiltaan tykittää sitä ääntä pöntöistä ja voxin elementeistä, yleisössä oli jopa semmoisia jotka tanssimalla mieltään asiasta "osoittivat"… Kai hyvällä tavalla..? Joo!

Anyway, kumpanakin iltana oikein mukavasti ryhmää paikalla ja niin se vaan musiikki on universaalia ja moneen paikkaan uppoavaa: vaikka minkänäköistä kulkijaa kävi jalkaansa polkemassa lavan vieressä ja tuopin ääressä, hyvä meisinki kaikenkaikkiaan. Näillä näkymin ei terassi-kiskaisuja nyt näytä olevan tiedossa, mutta kassellaan kassellaan jos niitäkin vielä siunaantuisi. Siis one man showlle, RA:lle niitä on ihan pilvin pimein. Tai ainakin melkein.

Keikkakalenteria päivitetty ja joitain päivämääriä hieman muutettu, plus kalkkiviivoilla on vielä jotkut jutut tuloillaan. Ens kuun alussa mahdollisesti Neulamäen Hunteriin yhden miehen kiskaisua tiedossa ja syyskuulle edelleen sitä pirun isoa lavakeikkaa, mutta se on vielä väännön alla ja kuun&auringon kohdalleen osumisesta kiinni.. Lisäksi kalastelua tuonne etelän suuntaan ohjelmatoimistoihin harrastettu ja toteutettu, tutkimme ja pohdimme josko sieltä jotain uudenlaista ja ihmeellistä olisi tarjolla. Luultavasti keskiviikko-perjantai -akselilla tiedämme jotain enemmän jos tuloillaan jotain on. Jossittelua jossittelun päälle…

Viimeiseksi, nostakaamme hattu päästä hyväksi toviksi, Ronnie James Dio on vaihtanut hiippakuntaa. Kauan eläköön Holy Diver, Stargazer, Kill the king ja loput kuolemattomat klassikot, suuri päällikkö on poistunut Telluksen pinnalta. R.I.P.!