Ei voida väittää todeksi että katusoittajien taso määrittelisi kaupungin tason elinpaikkana ja kotipesänä kasvatukselle, mutta ainakin kulttuurin vinkkelistä se kertoo paljon. Tosin myös kellonaika ja kuvauspaikka vaikuttavat oleellisesti ulosantiin ja täten mielikuvan rakentumiseen. Seuraavassa dokumentissa on otteita parin eri kaupungin ulkoilmasoittajista ja heidän näkemyksistään musiikin esittämiseen.
UGH! Perinteisen kaavan mukaan lauantaina ollaan joko keikalla tai nauhottamassa. Tänään sit nauhotusta kehiin, nuorisobändin viimeiset raidat talteen ja vähän ajan päästä tuote ulos. Otetaan sen kunniaksi käsittämätön klassikko tuolta isosta mediavirrasta irti ja kohotetaan tunnelmat sen myötä kattoa kohti. Skiggeböej!
Oh yeah, ei käy pysäyttämän sitä mikä on aloitettu. Eli keikkailua, keupapa keu. Eli duo Tero & Turo kävi Vuorelan rauhallisessa "kaupunginosassa" tarjoamassa kantrin sävyjä Pub Kulkurin asiakaskunnalle. Hyvinhän siinä kävi, loppupeleissä. Asiassa ei nyt mitään muuta vikaa ollu kuin ns. yleisökato… Jengi oli sen ikäistä että tais vielä aamulypsy kummitella mielessä niin väänti nilkkaa punkkaa päin.. Nou hätä, tää on tätä. Viimeistä settiä karsimma alle puoleen että sai ravintolapiällikkökin laitettua lafkaa kiinni päin, noin niinkuin vähitellen.
Eipä siinä sen erikoisempaa, message meni perille ja syksyllä sit jotain uudestaan samas’ paikas jos päästään vielä yhteisymmärrykseen kuvioista ja aikatauluista. Ai niin:
Kamat meni paikan päälle about klo 15.30 ja siellähän sitä vasta odotti shokkien shokki – päivätanssit! Joo-o, ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi… Sinnehän pääs lippukassavahdin ohi toinen soittajan retku kurkistamaan että missä mennään ja mikä maa. Sielläpä sit oli duo Graniitti veivaamassa ikivihreitä humppa&valssi&tangoja ja muita tanssikansalle rakkaita tahteja. Rumpali oli tuttu jostain Kuopiolaisesta rokkiporukasta, iso käsi&tervehdys ja niin sitä oltiin tuttuja humppapuolellakin… Heheee. Semmosta se elo ja soittaminen on, seinän takana kantria ja toisella puolella Sillanpäätä…
Niin, mitäs tässä muuta.. Ai niin: RA:n viimeisimpien demojen eteneminen levy-yhtiön "portinvartijalle" ei ollu ihan onnistunu lähiviikkoina, yhteysmiehemme (kova sellainen) lähtee ensi viikolla asiaa paikan päälle selvittämään. Eli toisinsanoen paikan päällä soi RA:n biisit cd:ltä ja sillä selvä, kuuntele tai pistä sinitarraa korviin. Jos ei uppoo niin sit otetaan toiset keinot käyttöön. Taitaa tässä tapauksessa tarkottaa vielä kovempaa sinnikkyyttä… Huh, kyllä ne ihmistä venyttävät ja kiusaavat. We’ll see, we’ll see.
Niin ja sittenpä vielä RA-keikkailusta: Mikkelin kesäkuun kiskaisu on vielä vähän kesken vaikka lyöty on jo lukkoon. Lähinnä kyse settien määrästä ja siitä mitä siellä soitetaan. Pitää hieman tarkistella kumminkin puolin että mitä tarjotaan ja mitä luvataan, ilkeä on kummankin tilanteessa olla jos kysyntä & tarjonta ei kohtaa ja pitäis vetää koko ilta soittaen. Noh, hienosäätöä, hienosäätöä. Mutta sitäpä parempia mahdollisia uutisia sitten syksylle: laivakeikkaa Viking Linelle tiedossa! Elikkäs RA vs. risteilykansa -fight on enemmän kuin mahdollista ja totta. Mutta tässäkin tapauksessa noudatamme äärimmäistä varovaisuuden ja hienovaraisuuden menetelmää, mitään ei hakata kiveen ennenkuin kivi on hakattu. Mutta, looks good, eräs nuoruuden (mikspä ei nykyinenkin) haaveista mahdollisesti toteutumassa. Rock!
Ouuuujeah! Jo ensimmäisten vähänkin keikkailevien bändien vuosista lähtien vappu on aina ollut melkeinpä se herkullisin ja erikoisin juhla olla keikalla. Niin tämä tulevakin vappu.. Elikkäs yhden miehen koko orkesteri lähtee Riistaveden sielukkaaseen Ankkurinappiin vappuaatoksi kertomaan omasta näkemyksestään musiikin tekoon. Siitä tuloo kyllä aikamoinen ilta, Urkki vs Riistavesti, mutta eiköhän sitä vaan saada jengi lämpimäks keinolla kuin keinolla…!
Sithän sitä on vielä vappupäivä.. Jos vaan Rakkauden Amatialaisten työvuorot antavat työvuoron soittelulle, bändi lähtee vappupäivänä kaupungille soittelemmaan. Siitä ei oo mitään tietoo minne, milloin, miten pitkään, miksi, millä tavalla + jne, mutta asiasta kyllä varmasti sit lisää kun se antaa vähänkin myötä onnistumisen suuntaan. Tässä hieno muisto niiltä ajoilta kun RA kävi vielä melkeinpä vuosittain nokkakärrykiertueella vapun kunniaksi… Ei oo liikaa kamaa!!!
Kappas kappas, löytyi sunnuntain kunniaksi RA:n keikkatouhuista aivan pieni pätkä elävää musiikkia elävän kuvan kera. Tämänkertainen opetusfilmi kertoo Männistön pintapaikan Ampiaisen loppuillan lopetuksesta, tarkemmin viimeisen biisin tunnelmista. Jälleen kerran videoon on eksynyt jotain "elämää suurempaa", tai ainakin jotain semmoista minkä tarkkasilmäinen vainuaa… Kitarasankarit lavalla! Tai ainakin yks sankari..