Ouurait! Viimeinkin mittaukset saatu tehtyä ja niin etiäpäin… Taulukot näyttää about 4 hertsistä tonne 1000 hertsiin asti, elikkäs lähinnä vaan sitä kiinnostavampaa alapäätä tässä nyt ruuvataan kuntoon ja ihmetellään. Kaks mittausta tehty, vasemmalla ensimmäinen ja luonnollisesti oikealla toinen. Ensimmäisen jälkeen on vielä hieman kaappien takana olevia patjoja otettu seinästä irti että pääsee ilmanpaine sinnekin kiertelemään ja ui tarkoituksenmukaisiin imupatjoihin, tälleen maalaisesti ilmaistuna. Keu… Ok, here we go!

Vielähän tuota on tehtävää että saap tuon 60-100 alueen kuosiin, mutta nyt ei voi valittaa, niin monta vuotta kikkailtu läpät korvilla että eikun eteenpäin hangessa! Sit vielä erikoisen pimeä kuva nykyisestä setupista kun tunnelmavalaistustakin on olemassa… Huono kamera kun on rikki!

Ou jeah, rupeaa olemaan INNO-hommelit vähitellen loppusuoralla, elikkäs siis ei kai tosta enää kuin hienosäädetä:

Jospa tuota huomenna kerkeäis mittauksia tekemään niin sais jotain "kättä pidempää" itelleenkin pureskeltavaks ja luettavaks/tulkittavaks, mutta voi olla ettei kerkeä koska on naahotuksia!

Eli tänään käytiin kuuteen biisiin vetämässä rumpupohjat! Kyse siis etelän herroille menevistä demoista, vanhoja&harvoja&valittuja tsibaleita tehdään pikaisesti uusiks hieman tuoreemmilla soundeilla. Tuli jo het’ kättelyssä joihinkin jo tehtyihin ralleihin uutta virtaa "sovitusten" myötä. Tuokin on semmonen sana että hohhoijaa, joku ottaa "sovituksen" itselleen jos muuttaa yhden soinnun paikkaa jne.. Mut onhan ne tärkeitä sydeemeitä, yksikin ääni huonosti "sovitettuna" ei yksinkertaisesti sovi!

Ja tuli taasen Rakkauden Amatialaisille keikkaa, tosin yksityis-sellaisia, ihan jopa ens kuulle. Ja jos vielä vääntö onnistuu niin ens kuussa lähdetään taasen ulkomaille soittelemaan, mutta se varmistuu täs’ lähipäivinä. Hubaahan se on välillä käydä siellä aidan toiselle puolellakin..

Kuten luokkakaveri sanoi jo yläasteella, "urheilu on vaarallista", se pätee edelleen tänä päivänä. Varsinkin jos lähtee pulkkamäkeen noin 15 vuoden paussin jälkeen ja pulkassa ei oo rattia.. Sit kun vielä ajautuu tasaiselta rinteeltä töyssymäkeen ja hyppyriltä alastullessa pulkan takanoja on suoraan selkäfileessä kiinni, niin hätäisimmät liikkeet reilun viikon ajaks on helpostikin unohdettu… Noh, elämä opettaa, 15 vuotta sitten pari sisään-ulos -henkäsyä ja takasin mäkee mutta niinkö ikä pistää stoppia menolle?

Keskiviikkona Rakkauden Amatialaiset lähtee TAAS nauhottamaan esittelybiisejä etelän herrojen vakuuttamista varten, se on loputon suo (no jos ei ihan loputon pliis…) mutta eipä tuota mitään varmaan saa jos mitään ei yritä. Vanhoja varmaan vedetään taasen uusiks, ja uusiks myös sovituksellisesti, katotaan mitä sieltä pamahtaa sit loppupeleissä uunista ulos. Samalla varmaan yritetään viimeisiä akusiikkalevyjä rahdata/liimata kattoon seiniin nurkkiin vaikka minnekä, sit mittaushommiin ja toteamaan minnekä ollaan tultu. Vielä tehokkaampi softa löyty mittausten tekemiseen, joten ihan jonkunlaista konkreettista kuvaakin ja vaikka vallan mitä spektrografia pitäis olla. Sehän on kuin kattelis omaa röntgenkuvaa, siitä ei saa ikinä tarpeekseen… Buahaha.

Ai niin, duollekin ois tulossa uus juliste, saattaapi olla aika pitkälle just tämän näkönen kun on paahdettu leipomosta ulos:

Kuukauden päästä on tarkoitus tehdä soolohommille ja duollekin uudet pohjat ja sitä myötä promo-matskuakin, joten sit lyödään vähän enemmän löylyä kokonaisvaltaisesti hommiin. Stay out of dangerous pulkkamäki!

Ouuuuuuuuu jeah! Lissee ponttooneja kämppään ja johan rupeaa äänimaisemat aukenemaan!

Vielä puuttuu pari ponttoonia mut kunhan se saap niin sit tehdään virallinen mittaus, se on joko dramaattinen tai masentava… Hah. Anyway, kyllä eron kuulee jo, ero on jopa shokeeraava. Koekuuntelussa:

• Mr. Big – To be with you: Ihan kuin ois ollu studiossa samassa tilassa akustisten kitaroiden kanssa. Pakko oli kuunnella biisi loppuun.
• AC/DC – Highway to hell: Erotti jo kaiut tarkemmin ja rumpusoundit paranee vaan kun erottelevaisuus on bättre, kitaroissa yllättävän paljon kaikua (verrattuna laput silmillä-tilanteeseen…)
• Napalm Death – Twist the knife (slowly): Aaah, herkkuva. Kyllä siellä bassokin soi ja äänetkin pystyy erottamaan, jopa jotakin!
• Rage Against The Machine – Bulls on parade: Sama juttu kuin Nappiksen kohdalla, alakerta heräs eloon ihan eri lailla! Äkkisiltään aateltuna siinä on kaks bassoa, kolina-basso (joka ei soi joka osassa) panoroitu vasemmalle ja koko ajan soiva "perusbasso" nätisti keskellä taustalla. Potkii!
• Pantera – Cowboys from hell & Cemetary gates: Voihan pentele, kyllä siellä on yllättävän paljon tavaraa raidoilla, tosin maukkaasti pieniä juttuja siellä täällä. On ne vaan tehty hyvin!
• Ray Charles – Georgia on my mind: Ehken johtuen nauhoitusvuodesta… Tää on vedetty nauhalle, ja nauhan suhinan kyllä kuulee! Verrattuna esim. Sinatran juttuihin tässä on kyllä aika paljon ohuempi bassomaailma/alakerta. Mut on noi orkesterisydeemit viuluineen ym aika messeviä, varsinkin kun kuulee paremmin mitä siellä tapahtuu. Suhinassa on eloa!

Alakerran (bassotaajuuksien, suomeksi…) mutaisuus on hävinny kyllä erikoisen tyylikkäästi, ehken paras investointi soundin eteen mitä on tullu tehtyä. Ainakin hinta/laatu-poliittisesti ajatellen. Aika mukavaa kun rupeaa "oikeasti" kuulemaan bassarin ja bassonkin, noin yleensä ottaen. Kyllä potkii! Noh, kunhan saap vielä viimeiset palikat paikalleen ja muutenkin vielä säädettyä hienosti = hienosäädettyä niin sit mittailemaan ja tutkimaan. Ja vielä säätämään ja vääntämään… Buahaha.

Kuvagalleriassa fotoja kuinka lähestytään akustiikan parantamista ahteri edellä puuhun! Mutta ou boy, oli jo aikamoinen ero kuuntelussa! Vielä pientä säätöä kämpän sisustamisessa ja kalusteiden alas repimisessä + parin "tyynyn" rakennusta edessä, mutta täältä tullaan avoimet korvat!