UGH! Pamahteli taasen keikkakalenteriin keikantynkää, soololle tonne toukokuun loppupuolella ja Amatialaisille vielä enemmän toukokuun loppupuolelle. Vääntö käynnissä vielä yhden keikan suhteen ens kuulle, tosin yksityistilaisuuden vuoksi Amatialaisille. Let’s see.

Ai niin, tuosta shokeeraavasta miksaustilan äänikäyrästä ei meinaa ihminen palautua normaaleille urilleen… Siksipä tuumasta toimeen ja tänään lähdetään vääntään K-Raudasta materiaalia kasaan, sangen erikoisista (arkipäiväisistä) materiaaleista pitäis saada huoneen "soundia" oikeaan suuntaan. Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja tahkoa ei olla kierretty, joten tiedä sit miten isolla kaliiberilla ammutaan ohi kohteesta. Tietysti toi netin selaaminen on vähän antanut eväitä mitä tehdä ja miksi, mutta on se ennenkin todistettu että teoria ja käytäntö on "suht" etäällä toisistaan… Mutta pakko järkeillä asioita, mitä järkeä on panostaa laitteisiin jne jos ympäröivä tila kuulostaa kakalta? No ei se nyt kakalta kuulostaa nykyäänkään, mutta jossain vaiheessa hienosäätö on kirjaimellisesti hienosäätöä, ei auta enää kananmunakenno katossa… Buahaha.

Ai niin, kävimmä duolla viime lauantaina parilla keikalla. Fotot kertoo muisteloista enemmän kuin tuhatkunta sanaa, Pannuhuone on aina Pannuhuone ja Ankkurinappi sitäkin enemmän Ankkurinappi… Vesissä on eroja, mutta niin on myös ravintoloissa… Mut eihän tuota, uus omistaja oli tehny ihmeitä Ankkurj’napin ilmapiirille ja jonkun verran sisustuksellekin, jos ihan pakko ois ja ei muita mahdollisuuksia annettais, kai sitä sielläkin vois kavereiden kanssa istua lauantai-iltaa kera hyvien kaskujen. Elämysmatkailua!

Nii-in, ehkei nyt kumminkaan ihan täysin säkki päässä oo tähän asti menty, mutta ravihevosen sivuläpät voi olla jo lähellä todellisuutta.. Kyse siis lähinnä tuosta musiikista ja eritoten sen miksaamisesta… Ei voi onnistua jos ei myönnä että puutteitakin löytyy, sanoo jo 13 sekuntia vanha Tuusniemeläinen sananlasku. Tästä siis kyse:

Ei oo ihme jos bassarin ja basson kanssa on pitänyt säätää ja pohtia… Jos asia ei meinaa aueta, niin kysehän on kuuntelutilan "soundista". Eli siitä miten paljon huoneen ominaisuudet, koko ja kirjahyllyt/kashmir-matot vaikuttaa pöntöistä tulevan äänen laatuun. Jos oikein optimaalisessa maailmassa elettäis niin tuon viivan pitäis olla suhteellisen suora, sillon kuuluis Whitney Juustonin "I will oolweis lav juu"-hitin loppukiekaisussakin ihan ne mehukkaimmat äänenvärit silleen aikuisten oikeasti kunnolla. Tai tosta graafisesta esityksestä vois aatella että kun on noita kuiluja tossa poukkoilevassa esityksessä, jokaisen isomman kuilun/hertzin kohdalla on korvassa arpakuution kokoinen sinitarramöykky: Sitä ei vaan kuule vaikka mitenkä äkistäis!

Ensi viikon viikko-ohjelmassa on "Tee se itse"-pajan parannustoimet asian suhteen, lähdemme omin voimin verstaalle miettimään miten betonia sais vuoltua ja puuta louhittua ääniystävällisempään muottiin. Let’s see miten menee…

Takaisin linjoilla!

Hektisen ja maailmantaloustilanteellisesti prässäävän maailman kourissa ihmiset tekevät ratkaisuja, suuntaan jos toiseenkin. Niin myös allekirjoittanut. Soolohommeleiden osalta on laitettu kaikki uusiks: alkaen julisteesta, jatkuen itse välineurheiluun ja päättyen itse biiseihin. Näillä näkymin uusi juliste näyttää 99,97% juuri tältä:

Toukokuussa alkaa soolokeikkailun uusi aikakausi, uudet kujeet ja pussillinen vanhoja sotkettuna tex mex-tyyppiseen mausteseokseen. Luvassa (ainakin omassa päässä) stydimpi ja "tanssittavampi" pakkaus kuin ennen. Ja biisiä on sit valittu vain parhaasta päästä (ei omasta päästä) tuolta levyhyllyjen väleistä..

Niin, ja keikkakalenterikin on näköjään saanu jatketta yksityiskinkereiden ja julkisten kinkereiden osalta. Lähtölaukauksia kevään ja kesän keikkapinnistelyihin vielä vasta lataillaan, joten eiköhän tuonne vielä jonkun verta tule ylläripylläreitä keikkojen osalta. Tulevan lauantain Ankkurinapin keikka saa hyvin harjoitellun lähdön, käymmä Antero "Anskun" kanssa kiskaisemassa Pannuhuoneella privat-bileet alkuillasta. Siitä sit limousine kohti Riistaveden pintapaikkaa!

Hop! Videokamera oli kuulema toiminut kuin toiminutkin Ice Marathonin hyytävässä tanssi-ilmastossa, joten tässäpä yks kiskaisu illan tsembaloista: "Jussi and The Boys". Jotakin tarinan tynkää tuloo huomenna, niinkin haastellisessa ilmastossa tapahui jälleen jotain hubahkoa niin pitää ihan julkisesti muistella mitens se menikään.

Oh, by the way, tänään lähti etelään päin neljä (näillä näkymin viimeistä) isojen herrojen kosiskelu-biisiä, nyt vain jäädään jälleen kerran hieman laakereille odottelemaan asioiden etenemistä. Biisien teossa, muokkauksessa ja maailmalle laittamisessa on aina oma hommansa, mutta kyllä se odottelu ja kyräily sitä ihan pahinta hommaa kaikenkaikkiaan on. Mutta mitään ei saa jos mitään ei saa, joten ei siinä auta muu kuin päätä pyöritellä ympäriinsä ja toivoo parasta. Rakkauden Amatialaiset kuittaa laakereilta.

Jep jep, tuolla seikkailujen kuvissa on tallenteita Rakkauden Amatialaisten hyisestä kohtalonuhmaamis-illasta. Äkkinäinen ois saattanu saada kulkutaudin moisesta kelistä + vaatetuksen kombinaatiosta. More to come, koko toka setti on videonauhalla niin katotaas jos sieltä jotain sais kaivettua esille. Senare mera.