[google-drive-embed url=”https://drive.google.com/file/d/0B3OXR-lOsWDoMFhGVUpZUV8yZHM/preview?usp=drivesdk” title=”Homopojat – Kummisetä 27.8.2016 – Mystery train .mp3″ icon=”https://ssl.gstatic.com/docs/doclist/images/icon_10_audio_list.png” width=”50%” height=”200″ style=”embed”]

Hohhoijjaa.. Kaikenlaista sitä onnii, paljon sitä näkkee ja kokemuksia kertyy kun vanhaksi elää. Silleen kait sitä voipi todeta kun räiskyvien persoonien kanssa tekee yhteistyötä, tietty jonniimoinen limitti siinäkin räiskyvyyden skaalassa on. Kovimmat soittajat on yleensä erikoisimpia persoonia ja eipä niitä kuvioita ymmärrä normi-ihminen, soittajien nuppi on veistetty sen verran vinoon kasvaneesta visakoivusta ettei logiikka aina ole loogisin toimintatapa. Noh, anyway, bändi(t) on kuin parisuhde ja siksipä siellä rintamalla aina välistä tapahtuu – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Optimaalista kokoonpanoa ei olekaan, aina on joku epäsuhta soittotaidoissa tai henkilökemioiden tasa-arvoisuudessa. Ehkäpä juuri siksi erilaisista voimavaroista kasattu legioona on kaikkein paras kaikessa älyttömyydessään, erilaiset resurssit muodostavat vivahteikkamman kakun? Huh, aika diippiä analyysia kuvioista 🙂 Jokainen hoitaa tonttinsa, kantaa kortensa kekoon ja pitää paketin kasassa omalta osaltaan. Siinäpä se onnii suurin haaste, itse kullakin. Elämä opettaa niitä jotka haluavat oppia, joitakii helpommalla kaavalla ja toiset joutuu pikkasen pitempään kaarnaa syömään siinä männyn ja otsaluun jatkuvassa yhteenkohtaamisessa. Oma pää on jo aika parkkiintunut kantapääopiston pitkästä oppimäärästä ja sitä myöten sympatia, ymmärrys, empatia, ymmärtäminen, sietäminen ja pitkäjänteinen pitkäpinnaisuus toisten ”koulunkäyntiä” kohtaan on varsin jees-leveleillä. Mutta mutta, siinäkin näemmä rupee rajat löytymään.. Nooh, yksi ihminen vaihtuu yhdessä bändissä, ei siinä sen ihmeempää. Mutta se siinä on ihmeellistä miten ihmiset menettää itsehillintänsä totaalisesti kun mennään tiettyjen rajojen yli, esim henk koht palautteessa tms, pelottavaa ja arveluttavaa. Konfliktitilanteissa ihmisten tosi veri punnitaan, sekoja ja väkivaltaisia tyyppejä löytyy näemmä ihan yllättävän paljon. Shokeeraavaa mutta totta.

Noooh, vaikka meret myrskyää ja miehistössä kuohuu niin silti – all that matters is musiikin tekeminen ja sen esittäminen. On ilmiselvää, vääjäämätöntä ja objektiivisesti katseltuna/subjektiivisesti koettuna selvää ettei keikkailu paljoa kiinnosta jos a) tuote ei ole valmis b) se on “valmis” mutta ei toimi kunnolla c) se toimii vajaateholla, resurssit ja yleinen kuormitus ei jakaannu tasaisesti. Ja näitä piirteitä on kyllä ollut ihan riittämiin, pääosin urkkiorkesterissa ja touhutessa ilmennyt myös Zannan rivistössä.. Aikamoista pitkäjänteisyyttä vaaditaan kun tottunu about koko “aikuisen” iän suht auto-ohjauksella etenevään bändikulttuuriin – säätämisen, ihmettelyn ja epäloogisuuden määrää on vaan ihmetellen ihmeteltävä kun siihen törmää. Välistä ihan ymmärrettävissä tilanteissa, välistä turhan usein ja aivan väärissä käänteissä.. Huoh. Noh, bänditoiminta on demokraattista ja tasa-arvoista, kaikkien mielipiteet/toiveet/kritiikki on otettava huomioon. Aikamoista avautumista ja rivivälistöstä havaittavaa turhautumista ilmoilla mutta kirjoittaminen (auki) toimii teoriassa samalla tavalla kuin puhuminen (auki), asioiden jäsentäminen ei oo ikinä mikään huono juttu. “Laput silmillä ja lisää kaasua”-mentaliteetilla matka kyllä taittuu mutta määränpää on sit mitä on, laskelmallinen itseohjautuvuus? Huh, nyt seuraavaan aiheeseen.

Keikkarintamallakin tapahtuu jotain, tosin ei nyt voi sanoa että mitenkään megalomaanisilla leveleillä. Urkkiorkesterilla ens kuussa ainakin yks keikka Tuusniemellä uudessa Kellari Pubissa, samalle viikonlopulle vääntöä että jos ihan toiseenkin maalaisravitsemusliikkeeseen menis soittosotaan. Saas nähdä. Zanna mölyää ja räyhää 22.10.2016 Anturassa, eli keskustan otollisimmalla ottopaikalla.. Elon aikana on tottunut aika aktiivisen jatkuvaan keikkatahtiin ja kyllähän tää tosi harva keikkailutahti välistä tekeekin hallaa korvavälistössä, pitkäaikainen keino päästellä henkisiä höyryjä pihalle ei olekaan niin automaattisesti “aina siinä”, joka viikonloppu. Mutta mutta, aika hassua ja hupsua sinne keikkarintamien sotakentille on lähteä jos pelkkä keikalla olo on se juttu.. Sit eri asia kun on paketti hiottu, biisit kuosissa, omaa materiaalia mukavasti esillä ja tekemisen meininki kohillaan. “Keijo Irmelin tanssiorkesteri”-tyylinen autocruiserilla keikkailu ei enää oikein kolahda.. Omat biisit!!!

Vaikka on ollut writer’s blokkia kaiken suhteen (gradusta puhumattakaan..) ja ajatuskin on ollut harhailevainen niin jotain hyvää sentään – biisejä syntyy! 11 vuotta sitten oli viimeksi samanlaista ideariihen paloa ja kaikenlaisten päässä pyörivien ideoiden konkreettista eteenpäin viemistä, silloin ei vaan rahkeet riittäny viemään biisejä kovinkaan loppuun asti ja sen hetkinen näkemys omien biisien suhteen oli täysin omaan käyttöön. Yksin tehtynä. Alusta loppuun. Kaikki soittimet. Ja niin edelleen ja niin edelleen.. Kunnianhimoinen ajatus ja pyrkimys DIY-kokonaisuuteen mutta “onneksi” ei tullut silloin mitään sen ihmeempää tehtyä, tai siis ainakaan julkaistua. Ois aika kökköä kuunneltavaa nyt.. Mutta nyt ja tämä hetki elämässä ja elämänvaiheessa, hommat tuntuvat olevan paremmin kuin herran aikoihin. Kaikin puolin. Joku viisas tais sanoa että ihminen on luovimmillaan kun ympäristö ja tontti jalkojen alla on turvallinen, yleisen turvallisuuden tunne vapauttaa voimavaroja perushommista (Maslowin rappuset jne..) korkealentoisempiin hommiin. Huh huh, aikamoista filosofiaa taas 😀 Höpötyksistä asiaan, demonurkkaus nowadays juurikin näin:

Eipä ois about 10 vuotta sit uskonu että linuxin päällä pyöris demomylly mutta niin ne ajat muuttuu.. Synsteeminä siis Reaperin linux-versio, development-statuksessa oleva ohjelma mutta toimii demotuksissa varsin hyvin. Tai noh, paremmin kuin mikään muu linuxin (ubuntun) DAW tai musasofta. Hyviä hommia. Tietty hommat toimii windowsilla aina hyvin, ilman erikoisempaa säätöä ja spedeilyä mutta säätäminen on kivaa.. Reaperiin on tallennettu on project template jossa on eräänlainen perus-sessio kaikkine oikeine inputteineen, efekteineen yms klikkauksen päässä valmis. Samoin JACK-audioserverin Claudia-ohjelmassa kaikki (routing, I/O) on aika pitkälti klikkauksen päässä valmiina. Kun klikkasee softat päälle niin menee about 5 sekuntia kun kokonaisuus on käyttöä vaille valmis, kätevää. Raitajärjestys (tai ehkä oikeastaan inputit) pääpiirteittäin tälleen:

1&2: sähkörummut analoginen signaali, samalla tulee myös ”midi out” rumpupalikasta joka ohjautuu omalle midi-raidalleen. Sähkörumpujen sisäänrakennettu soundi riittää varsin hyvin demotukseen ja ideoiden toteutukseen, sit jos haluaa hifistellä niin midi tietennii kätevä kun voip (erittäin huonoa :D) soittoa korjailla ja ohjata rumpuplugariin

3: basso, piuha soittimesta suoraan äänikorttiin ja Guitarix-softan kautta suht järkevää bassosoundia suoraan raidalle, veery nice.. Reaperin kehitysversio ei vielä tue LADSPA/LV2-plugareita joten JACK-versiona suoraan raidalle niinkuin ”oikeassa elämässäkin” mentäis tsuudiossa, soundit nartsalle ja säätäminen sikseen 😀

4: sähkökitarat, menee samaan tyyliin kuin basso, kätevää ja välttää paremmin kuin hyvin ideoiden toteutukseen

5: akustinen kitara, stereona XY-tyyliin. Vanha akustinen nailonkielinenkin kuulostaa yllättävän mukavalta!

6: laulu, taso/eq/kaiku kaikki ready, heittää vaan recin päälle

Näillä resepteillä on pienikin idea saanu nopeesti suht valmiin muodon, tai no ei nyt ihan virallista versiota mutta aika äkkiä joku päässä pyörinyt riffi on varsin nopeasti muille esiteltävässä muodossa. Zannalle on vähitellen valmistumassa vääjäämättä kokopitkän levyllisen verran matskua, aika hyvä! Urkkiorkesterille on myös tulossa matskua, sit mitkä ei mene näiden kahden ”esittävän orkesterin” listoille/nauhoitettavaksi niin omalle sooloplätylle jääp väännettävää ja sorvattavaa yli jääneistä ideoista. Demottavassa kansiossa riittää ideaa ja touhuttavaa, kaikki ei ees näy!