Nelisen vuotta sitten tuli tehtyä (pöndellä asuessa) hieman isompaa akustista projektia musahommia varten, hiukkasen oli tykötarpeet ja työtilat ”not-so-professional” mutta funktionaalisuus aina ennen estetiikkaa 🙂 Ja hyvin opettavainen (ja pitkähkö..) projekti olikin, mukavia hommia kun näki ja eritoten kuuli työn jäljet. Miksaushuonetta ei saanu ihan optimaaliseksi tai halutuksi, siinä tuli joko huoneen fyysiset ominaisuudet liikaa esiin tai osaamattomuus.. 🙂 Mutta soittotilan (tupa!) rumpunurkkaus oli kyllä hyvä, kelpas rumpujen lisäksi ihan kitaran/laulun yms nauhotukseen – sopivan demppaava mutta silti kuulosti sopivan elävältä. Mukava katella näitä kun on jo aikaa vierähtäny, jonakin päivänä taas urakkaa uusiks uudessa kohteessa!

1 2 ... 4 ►

Eipä tämä paljoa muita esittelyjä kaipaa 🙂

Juups, The Puikot-sessio neljän vuoden takaa sisälti yhteensä kuusi biisiä, tais olla:

• Sydänpuoli säätä vasten
• Osa elämääni
• Kun ilta ehtii
• I’ll sing a love song to you
• That lucky old sun

Kuudeskin siis oli mutta nyt ei sessio ole aivan ulottuvilla. Anyway yritystä oli ja jopa pientä ideaakin, visiostakin jokunen vilahdus. Homma ei kuitenkaan ikinä lähtenyt isommille siivilleen, siinä tais olla vielä sitä elämänvaiheen siirtymäosion keskeneräisyyttä plus jotennii äijät ei lämmenny ihan loppuun asti nauhotuksille. Joka sinänsä ei nyt harmita, virallisemman materiaalin julkistaminen on aina varmistuksen varmistelua ja pitää olla erikoisen varma tekemisistään.. Noi ei ois ehkä ollu ihan loppuun asti mietittyjä/hierottuja, liikaa intoa ja päämäärättömyyttä. PLUS kaikki covereita, sen asian merkitys on tässä lähiaikoina niin paljon korostunu että harmitus vois olla kovinkin kovaa luokkaa. Omilla pitää mennä jos pitää mennä.. Livenä sit eri juttu, siellä coverit on kavereita ja kaikkien tuttuja.

Sessio on siis nauhotettu maaseudulla, pöndellä elikkäs Aholassa. Tai siis rummut, niistähän tuossa oikeastaan/kaiken kaikkiaan onkin loppupeleissä kyse. Tälleen ajallisesti ja touhuillisesti taaksepäin katseltuna soundit on parhaat mitä omista käsistä on lähtenyt ääniteknillisesti, rumpunurkkaus olikin akustisesti varsin hyvä (oikeestaan tosi hyvä!) ja olohuoneen puumateriaali antoi mukavaa eloa soundiin. Loppupeleissä sit toi miksauspoliittinen puoli plugareineen onkii vaan järkeilyä ja asioiden pähkäilyä, osittain isomman/paremman tilan imitointia. Edellisessä ”Sydänpuoli säätä vasten”-versiossa oli virveli aika klonkun kuuloinen, kuulokkeilla säätäessä ei oikein huomannu että plate-tyyppinen kaiku teki aika kolkon kuuloista kokonaismaailmaa siihen soundiin.. Nyt aika paljon parempi, omaan korvaankin toimii ”siedettävästi” 🙂 Siinäpä tuo uus versio

Ja tässä toinen herkistely siitä sessiosta, tää oli sen elämänvaiheen kovasti kolahteleva biisi..

Kevät on suoranaista hyvyyden aikaa!

Jeshhh, tänään reenaten iskelmähommia ja huomenna viilaillaan Zannalla uusia biisejä taasen eteenpäin. Jos tuntuu välistä että on tullu synnyinlahjana ajoittaista levottomuutta ja puutteita keskittymiskyvyssä niin onneks on myös tullut kolikon käänteispuolena pitkäjänteisyyttä, sitä kysellään ihan suht useasti, useasti ja paljon.. Kuitennii korvien välissä omat biisit (parhaimmillaan) muodostuu aika nopeesti suht valmiiseen kuosiin, sillä pitäis olla asia puts plank ja eikun nippuun/narulle? Eipä se aina silleen kuitenkaan oo. Onneksi. Massan ja yhteistyön voima on parhaimmillaan juuri siinä vaiheessa kun lähdetään yhdessä asioita viemään eteenpäin, sana on vapaa ja eritoten ideat sovituksiin/sointuihin. Jos jokainen vetää kaikki jutut sen ainaisen saman muotin läpi niin siltähän ne myös kuulostaa, ”siltä”. Muotilta. Tai liikaa omalta näkemykseltä..

Jo suunnilleen kymmenen vuotta sitten oli ajatuksena tehdä jotain omaa, jopa soololevy. Ja kyllähän sitä ideointia, juttujen hakemista ja riffeilyä tulikin harrastettua aika paljon. Onneksi ei tullut lähdettyä ”soitellen sotaan”, ei nyt varmaan niin hienon kypsynyttä materiaalia ois ollu loppupeleissä.. Mutta mutta, nyt tuntuu olevan erilainen ääni kellossa ja sisäinen palo suhteellisen vahva asioiden eteenpäin viemiseksi. Liittyy omalta osaltaan tuohon menneillään olevaan graduun, piiiiiitkään sivussa olleet asiat tulleet työpöydälle ja kyllähän ne vaan nyt pitää takoa pois päivällisestä järjestyksestä. Siihen liittyen marssijärjestys on aika selkeä ja vahva, eka työ ja sitten huvit.. Eli gradu kantaa nyt laivan nokassa lippua ja sen lipun alla purjehditaan, se kiltisti loppuun ja sit täysi vauhti levytyshommiin.. Biisejä on kertyny aika paljon, varsinainen sillisalaatti tiedossa kaikenlaisine tyylisuuntineen. Mutta siihenpä tuo oma mielenkiinto erilaisia tyylilajeja kohtaan kulminoituukin, elämässä on TODELLAKIN muutakin musiikkia kuin agents.. Tosin sieltäkin suunnalta on vahvoja vaikuitteita mutta silti omien biisien tyyliin, omalla maalaisen kierosilmäisellä vivahteella. Alkuperäisessä soololevyn ideassa ois ollu 100% one man bandin idea, sähkörummuilla olis ollu se selkärangan osa mihin oma kyky ei ois millään ylettäny. Tulevalla koitoksella on oikeat rummut, ite sit kaiken muun siihen päälle virkaten ja kutoen. Vauhtisokeus ja ravihevosen läpät silmillä erittäin todennäköisiä ”uhkia” projektille mutta saap tehdä kerrannii about kaiken ihan ite. Luonto kun on mikä on.. 🙂