Seuraava osa-alue uuden kepakon keikkakuntoon saamisessa on virityskoneiston uusiminen. Tämäkin sellainen hotrodaus että nyt ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, toivotaan että kokemus on menestyksekäs ja ei tapahdu mitään peruuttamatonta 😀
”Kaverit suositteli” ja vanhassa sotaratsu-stratossa näyttäis olevan samanlaiset, joten jospa näillä vire pysyisi kovemmassakin kyydissä biisi biisin jälkeen kondiksessa. Fingers crossed!
Mukavan tuntuinen uusi kepakko on saanut kotosalla paljon soittoa, jopa yhdet RA-reenitkin tap tap taputeltu uusin voimin. Mutta mutta: ei siitä nyt vaan mitään tule jos kepakko ei kestä vähänkään kovakouraisempaa käsittelyä kammen tai venyttelyn tiimoilta. Aika turhauttavaa ja ”väärin” jos jokaisen biisin jälkeen tarttee viritellä, tai biisin aikana kielet ”elää” niin että tarttee uusi vire ottaa huomioon ääniä muodostaessa..
11-kielet oli vähintäänkin oikea ratkaisu tehdasasetetun 9-setin sijalle, mutta kyllähän se vaan niin on että vääntyy se kovempikin pölli kun tarpeeks vääntää. Kaularaudan vääntely ei mitenkään liian tuttua puuhaa oo, mutta pakon edessä tutustuminen aiheeseen toi ihan suht järkevän lopputuloksen:
Kaulan nikkarointi ja vääntely paransi tuntumaa huomattavasti, mutta eipä se nyt mitenkään merkittävästi itse viredilemmaan tuonut ratkaisevia parannuksia. Hmmmm.. Interwebin selailu ja kitarakollegoiden vinkkipaljous vei satulahankintaan johtaneeseen tekoon, eli sittenpä lisää jotakin semmoista mikä ei todellakaan ole kovin tuttua touhua. Noh, eikun härkää sarvesta ja parin youtube-videon jälkeen satulan irroitukseen ja uuden hiontaan/mallaukseen/asenteluun. Ensimmäinen kuva vanhan satulan lyijykynityksestä, yleensä se auttaa jonkun verran mutta ei nyt vaan millään tapaa tarpeeksi. TUSQ:n satulaa piti jonkun verran hioa, ja kun hiomapaperikarkeus on rakennustyömaaleveliä niin lopputulos ois voinu olla paljon huonompi. Mutta suht hyvin onnistui, aika jees 👍
Linkkivä LinkedIn-kirjoitukseen
Pitipä ihan uuden röipaikan kolmen viikon kokemuksen myötä kirjoitella jotakin tuonne suureen ja ihmeelliseen Linkkariin. Jos ei ole linkkaritiliä tai muuten vaan pääse tuonne työelämän TikTokkiin niin tässä tekstiä jälkipolville.
Tiedolla johtamisen (data)työkalut yrityksessä joka päivä käytössä, vai joka päivä yritystä saada ajantasaisin data työkaluksi tiedolla johtamiseen?
Kriisi, kvartaali, reagointi, turbulenssi, suhdanne.. You name it. Termejä ja verbaalisia mittareita on paljon, ja niitä pitääkin olla alati muuttuvassa maailmassa. Kaikkiin asioihin emme voi suoranaisesti vaikuttaa, mutta hyvä niistä on olla kartalla. Mittareita on olemassa myös verbaliikan ulkopuolella, ja muuttuvassa maailmassa niiden sykli voi olla kvartaalia pienempi: talouden ja teollisuuden mittarit ovat ajan hermolla, pulssia mitaten. Näihinkään emme voi suoranaisesti vaikuttaa, mutta nämä voimme valjastaa päivittäiseksi työkaluksi.
Dataa on moneen lähtöön ja monesta lähteestä: itse tehtyä/kerättyä, ERP:in exportit, ostettu/ avoin data.. Näin alkuun. Voit huomaamattasi istua arvokkaan datamäärän päällä, tai käytät siitä tietoisesti 5-10% tarkkailuun ja päätösten tueksi.
Ehkä yleisempää on seurata internetin isoja ja miltei loppumattomia dataväyliä – vieläpä ilmaiseksi? Ok, sounds good, been there & done that? Varmaan jokainen on excelinsä täyttänyt ja nappia painamalla luonut kaavion. Mitäs seuraavaksi? Entäs jos kyse on miljoonien datarivien massasta, ja haluat nämä arvot ja näillä päivämäärillä, tähän kuvaan/näkymään/aikasarjaan ja aina sen hetken tuoreimmalla tiedolla – joka päivä? Ilmainen muuttuu jossain vaiheessa raskaaksi kiveksi repussa jos se syö muulta työajalta pienenkin osan, ja se pienikin osa saa pitkässä juoksussa yhä isompia mittakaavoja.
Erään edunvalvontajärjestön pääekonomisti eilen puhelimessa: “Mietittiin että tiettyihin juttuihin automaattisesti päivittyvä tilastosetti vois osua just meidän tontille -> haluttiin avoimesti kattoa löytyisikö uutta kulmaa ja vastas tarpeita! Meillä on pieni porukka, ja ollaan tämän avulla säästetty huomattavasti työaikaa. Palvelun hintakin on perusteltavissa”.
Edunvalvontajärjestöt, sähköyhtiöt, rakennusala, palveluala, tutkimuslaitokset, virastot, yliopistot, pienet/isot yritykset, asiantuntijaorganisaatiot.. Määrittelyä ja TOL-luokittelua voisi jatkaa työviikon loppuun asti, mutta siinäpä tuoreilla Robo-laseilla asia lyhyesti paketissa käyttökohteittain. Vanhoista toimintamalleista on vaikea päästää irti, joskus liiankin vaikeaa. Teknologia on aina kaksiteräinen miekka, mutta useasti historian kirjoissa etulyöntiasema on löytynyt teknologian uudelta aallolta – sinne uskaltautuneet ovat yleensä päässeet kirjaan jotain kirjoittamaankin.
Tämä on talon suht tuoreen myyntitirehtöörin näkemys ja kokemus asioista, peilaten menneeseen ja Robonomistilla alle kuukauden aikana nähtyyn pintatuntumaan. Myynti voi puhua myynnin savolaisella suulla ja tuoda havaintoja esiin, mutta kun mennään tarkempien graafien, dashboardien, kalkyylien ja ennusteiden konepellin alle – siinä vaiheessa vastuu siirtyy talon data scientistien hellään huomaan. Onneksi niin 🙂
Niin, voiko kitaroita olla liikaa? Ei, ja kyllä. Mutta yhdellä ainoalla sähkökitaralla on nyt menty liian kauan, vanha ja paljon nähnyt sotaratsu saakoon kaverikseen toisen straton. Aikoinaan oli Baja Telecaster jokusen vuoden yleiskitarana, mutta tarpeeks kun niitä toisia vaihtoehtoja on kokeillut niin ydinasia vain selkenee ja korostuu.. Strato on se one and only, turha tuota on jazzmastereita tms vaihtoehtoja havitella. Kyseessä on varmasti myös varsin pinttynyttä ajatusmaailmaa yhden asian oikeellisuudesta, mutta makuasioitahan nämä on ja siksi varsin subjektiivisia aiheita väittelyyn 🙂
Uusi perheenjäsen on vuosimallia 2019, lähtömaa Mexiko ja tarkemmalta nimeltään Fender Player Stratocaster.
Kyseessä on varmastikin autenttisin ”kaupan vire”-keppi mikä on vastaan tullut: 9-kielet (mitä Fenderin sivuillakin kerrotaan) ja muutenkin kaikki säädöt tekemättä.. Ei pysyny millään vireessä, talla suht korkealla ja muutenkin tuntui aika epävalmiilta. Mutta! Kaula profiililtaan aika jees, body tuntuu oikealta Fenderiltä, vibrakammen ja tallakoneiston tatsi ok, mikkivalitsin (tosin pitäisi vaihtaa 3-asentoiseksi) ja volume yms numikat varsin jämäkän oloisia. Eli varsin legit Fender jossain vaiheessa säätömatkaa, ja näillä perusteilla jatkoon ja uuteen kotiin.
Mikit on vielä kokeilematta, mutta tuotekuvaus lupaa potentiaalia: ”Uudet Player-sarjan Alnico V -mikrofonit ovat todella erottelevat ja tarjoavat juuri sitä oikeaa kellomaista soundia mistä Fender on tunnettu!”
11-sarjan kielet on nyt paikoillaan, ja sitä ajatellen pitikin lisätä kolmen vibrajousen kaveriksi pari lisää. Plus piti ruuvata jousikoneiston ruuveja jonkun verran bodyn sisään, sieltäpä se hiljalleen balanssi löytyy. Vire rupee jo pitämään, mutta onhan tuon plain G-kielen kanssa hieman opettelemista.. Menköön nyt kun on enempi yleiskitara tarkoitus tehdä, rautakankihommiin sit erikseen noi 12-kielisetit (ja vanha sotaratsu). Viimeinen ensisäätöproggis olikin tallapalojen säätö, tässäkin asiassa mahdollisuus tehdä kompromisseja ja kukin tavallaan. Kai. Mutta mutta, kepakko rupee olemaan soittokuntoinen!
Nykyisillä teknisillä ja teknologisilla ratkaisuilla tuo kitarasoundin äänittäminenkin on suht helppoa, joten riipaistaanpas heti aiempia ääninäytteitä tangeeraava sample eetteriin!
Välittömät ensireaktiot ja analyysi: 11-kielisetti kuuluu heti (ainakin omaan korvaan) eräänlaisena soundin ohuutena, ja jotkin hieman kovemmin soitetut äänet kuuluu kielen soinnissa. Paksumpi kielisetti kestää näemmä paremmin kovempaa käsittelyä! Soundin ”ohuus” voi kyllä olla kaikkien osapuolten summa: kielet, kaula+body ja mikit. Mikit on aika jees, ja varmaankin kaikkien näiden yhteisvaikutuksena äänen luonne on hieman nenäkäs. Muttei mitenkään huonolla tavalla, enemmänkin kyse erilaisesta luonteesta.
Ääninäyte 2: Digisignaaliketjua muokattu nauhakaiun asetuksilla rokkapilin suuntaan, plus hiukkasen jousikaikua messissä. Styrkkarina Kämäräisen Jaken Fenkku. Onneks ei tarvii ite tuota rokkapiliä soitella, ei oo mikään helppo laji 😀
