UGH! Välistä vois jotain kirjotellakkii jos ja kun sattuu jotain asiaakin olevan – yleensä ei HYMIÖ! Mut joo, ”suhteellisen” tapahtumarikas syksy on ollut, ei oo ainakaan tylsää ollut. Kuten joskus on joku soittopiireissä sanonut: bändi on kuin avioliitto, välistä tapellaan ja välistä sovitaan. Joskus tapellaan vähän enemmän ja kipinöitä lentelee, kuitennii ihan suht järkevien mittapuiden mittamaastossa se kipinöinti. Yleensä.. Tapahtunu mikä tapahtunu, hyvät tyypit pysyy ja urpot saa painua urpolaan. Ne jotka oppii virheistään ovat voittajia, tai ainakin voittajien puolella. Nyt on ollu semmoisia puolepoliittisia pohdintoja että ei oo paljoa jaksanu ees pähkäillä bändihommia, saatikaan että kirjoittelis niistä ja jopa yrittelis rakentaa jotain asiaa (eli bändiä/bändejä) eteenpäin. JOSPA tää tästä, kuitennii soittaminen on sitä hyvintä hyvyyttä – joko ”menestyneessä” bändissä tai sit ihan vaan omien kanssa soittellessa ja naureskellessa omalle taitamattomuudelleen.
Reilun vuoden ajan ollaan oltu aika flegmaattisia keikkojen suhteen, niitä hommia voidaan verraten rinnastella niihin aviollisiin ”velvoitteisiin” asuinhuoneiston äänieristetyssä ja pimennetyssä osiossa – jos ei meinaa yhteistä säveltä löytyä ja ei jostain syystä ”synkkaa” niin aika hiljaista sitä on siellä lääkärileikkien osastollakin. Aika suhteettoman huono rinnastus tosielämän ja leikkielämän/soittamisen välillä mutta joskus asioita on kärjistettävä niiden ominaispiirteiden esiintuomiseksi.
Edellä mainittu johdanto ja johdattelu voisi toimia aivan erinomaisena tarjoilualustana seuraavalle tekstille: ”olemme YT-neuvottelujen myötä tulleet siihen yhteisymmärrykseen että..”
HÖPÖ HÖPÖ!!! Ensi vuoden alkupuoliskolla muuttuu kuviot ja (jälleen kerran.. öh njimittäin) aikasmoisella todennäköisyydellä myös nimi, kas kun otetaan bändiin viides jäsen niin pistetään nokkamiehen nimi keulaan ja taustabändille uusi leima otsaan. Eli loppuu se nelihenkisen nuoriso-orkesterin kitkuttelu: ei oo painolastit balanssissa ja puuttuu prinsiippimäisiä elementtejä, mm soolokitarismin liruttelut ja jopa taustalaulut. Uudistetaan biisilistaa ja annetaan laulajalle tilaa tulkita omia vahvuuksiaan, liittyy paljolti tuonne ulkomaisen ääntämyksen suuntaan – ei tuu paatoksellista slaavilällyä tai ranteet-auki -epäballadeita. Ainakaan paljoa HYMIÖ! Eräs on sanonut aikoinaan että bändiltä vie kymmenen vuotta aikaa kehittyä oikeaksi bändiksi ja sitä myöten ei tarvii enää ”miettiä” että mitenkähän tässä nyt jatkais. Ja miksi. Rakkaudesta musiikkiin sitä hommaa tehdään mutta kyllä siinä pitää joku muukin kiero lähestymiskulma olla, jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa muitakaan. Mitenkähän tuo slogan ees tähän asiaan liittyy..?
Kalustoakin uusittu, kuvan vinkkivihjeestä voi tehdä johtopäätöksiä että uutta kitaraakin ehkä nähdään lavalla muun ihmeellisen ja fantsun materiaalin lisäksi.. Stay tuned, batman is coming!
