Ja niin alkoivat kalakukkolandian perinteiset viinijuhlat ja sitä myöten klassiset Sataman Helmen kilkuttelut, tänä vuonna olikin mukava nautiskella atmöksestä lavan toiselta puolen. Tulihan tuota jo aika monta vuotta siellä ite lavalla oltuakin.. Ajat muuttuvat, nothing lasts forever. Tältäpä se Rakkauden Amatialaiset kuulostaa nykyään uuden sooloveikkosen kera: 

Eihän siinä, tutultahan se jokseenkin kuulosti.. Siitäpä sit ihmettelemään Kallameren hienouksia varsin upeassa säässä, harvoin sitä kaimoja näkee merillä!

Parraimmillaan yksinkertaiset asiat ovat kauneimpia, tällä kertaa ite kalakukkokaupunki kaikessa idyllisyydessän perämoottorin viheltäessä hoosiannaa:

Sitpä olikin jo vuoro lähteä kilkuttelemaan Tervopäivien tanssit kohti Lohimaan huudeja. On se vaan jännä juttu, vaikka mitenkä lähtee about klo aamulla suht lähelle keikalle niin aina sitä tulee jostain syystä hiukka kiirus. Tällä kertaa oltiin keikkapaikan huudeilla ihan klo hyvissä ajoin mutta soittolavan vieressä huoneessa oli yksityistilaisuus joten soundcheck kerettiin tekemään LIIAN lyhyessä ajassa. Siinä tosin kerkes käydä roudarin kanssa saunassa ja poreilemassa ammeessa..!

Mieluusti tämänkin ajan ois käyttänyt soundcheckiin koska tällä kertaa soitimme ravintolasalin toisella puolella ja siitä meinas kehkeytyä lievä akustinen onkelma: Rumpujen takana oleva lasinen seinämä teki aikamoiset tepposet bändin yleisvolumelle, vaikka mitenkä sääti ja väänti niin yleisvola ei meinannut asettua millään "järkevälle" tai yleisinhimilliselle tasolle. Lopussa PA-kaappien vola oli jo melkein nollassa mutta ei vaan meinannut sekään riittää, laulu kuului yleisöllekin about pelkästään laulun monitorj’-kaapista.. Damn, yllättäviin tilanteisiin pitänee varustautua viikon ylimääräisellä ajalla keikan valmisteluun!

Harmittaa vaan moinen, tarkoitushan ei ole aina tykittää "täysillä" vaan tilaisuuden mukaan. About samat bändin volat oli lavalla edellisellä Lohimaan keikalla mutta toisella puolen salia, silloin kaikki oli varsin mukavasti ja miellyttävästi. Jos tossa lasiseinämässä ois vaikka paksu siirrettävä verho bändi-iltoja varten niin varmaankin monen esiintyjän haasteita helpottais huomattavasti..

Noh, ilta saatiin kuitenkin menemään läpi suht vähillä henkilövahingoilla ja toivottavasti show poiki yhden keikan lisää tonne elokuun loppuun, saattais olla tiedossa aikamoiset kinkerit Espoossa. Peukut pystyyn että homma luonnistuis, ulkopaikkakuntien valloitus on aina hubaa!

Tästä jatkeskellaan ja lauantaina onkin sit Nurmeksen/Bomban valloitus, meteurologit ovat luvanneet aika karamelli-kelejä viikonlopuks. Ois mukava kilkutella kauniissa kesäsäässä Bomballa, rekan lavalta kun harvemmin pääsee showta pyörittämään.. Däng!

Juhannus taputeltiin pakettiin varsin mukavissa tunnelmissa ja kuvat saatu keräiltyä kehittämöistä, siispä: Ensimmäisenä keskikesän pistäytymispaikkana oli "paikallinen" pintapuari elikkäs Ankkurinappi.

Kylän meininki oli varsin absurdi siinä alkuillan/soundchekin tietämillä, joku hurja oli eksynyt baariin asti ja näytti vähän siltä että nyt sitä soitellaan henkilökunnalle ja itsellemme hela ilta.. Ensimmäinen setti olikin kaikessa komeudessaan vähän semmoista tunnelmaa että ollaankohan nyt ihan oikeassa paikassa soittamassa, jengiä oli bändi+staff+yleisö mukaanlukien noin reiska kymmenen.. Mut siitäpä se rupes meisinki nousemaan kun keskiyö kolkutteli ovelle, lähialueen "lähiöistä" oli näköjään porukka päässyt saunasta ja tupa olikin jo aikasta lähelle täynnä. Pienoinen haaveri katossa roikkuvan akustiikkalevyn kanssa hemmastudiossa antoi varsin "katu-uskottavan" pläjäyksen meininkiin..

Viimeisen setin rokit olikin jo sitten sitä itteänsä elikkäs popula tanssi kuin viimeistä päivää ja kovimmat kuuntelijat istuivat tuoleilla kirjaimellisesti metrin päässä, tunnelma oli kuin "konsertista" hohoo.. Rumpali kun on sen verta kuunnellut tuota rokkapiliä niin soitti sit parit piisit seisaaltaan, on se hurja!

Eihän siinä, varsin nappi ilta Ankkurj’napian puarissa, kamat kasaan ja kotio, seuraavaa iltaa odotellen. Keli olikin niinkuin klassisissa juhannusvisioissa konsanaan, aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Melkein uskomatonta, ottaen huomioon "tyypillisen" suomikesän.. Noh, eikun kokka kohti Vehmersalmen metropolia ja Millibaarin meritunnelmia. Kelit takas sen että päästiin kilkuttelemaan terassilla, se uumoili jo parrautta se!

Jengi chillaili terassilla, menojalkaisimmat jussin viettäjät sambaili "parketilla" ja kovimmat veneilijät istu paateissaan, niin sitä kunnon juhannus vierähtää! Paljon oli samoja kasvoja Millibaarin keikalla mitä Ankkurj’napissakin, se on aina hyvä merkki se. Keikalla oli myös ravintolan omistajat viettämässä keskikesän juhlaa ja puhetta oli seuraavasta keikasta Millibaarissa ihan saman kuluvan kesän tiimoilta, which was nice. Kunhan kalenterit saadaan synkronoitua niin sitpä uudestaan, menee varmaan elokuulle jollekin perjantaille. Sitpä sitä sit lissee!

Jaahas, tänään alkaa ne oikeat viinijuhlat elikkäs RA:n soitannot Sataman Helmessä, siispä sinne. Monien vuosien jälkeen onkin suht fantsua olla kerrankin siellä lavan toisella puolella omenapuiden varjossa, kassellaas miltä se old band kuulostaa kesäillan temmellyksessä. Kamerat mukaan!

Ja huomenna lähdetään Puikkoilemaan Tervon suuntaan Lohimaahan, kyseessä Tervopäivät ja iltatanssit klo 21-01 aikataululla. Soitellaan kolme settiä sitä itteensä, avoin tilaisuus. Däng!

No niin, nyt jussit kehiin ja keikoille. Tänään Ankkurinapin loistavaan atmökseen ja huomenna Millipuariin Vehmerin huudeille. Letkeet mittumaarit vuan kaikille!