No nih, seuraavat akustiikkalevyt valmistumassa hyvää vauhtia! Neljä tuloo ekalla puserruksella kun loppuu tekoaineet pahimmoilleen kesken. Mutta hyvvee tulloo ja vieläpä halvalla, perinteiseen Happos-tyyliin.. Kulmarautojen hankkiminen pihajätteistä kulmalaikalla oli jo sen verta liian Happosmaista että piti ihan kiltisti käydä rautakaupasta hakemassa "teollisia" kulmapaloja karmien tekoon. Joskus pitää mennä sieltä mistä aita on järkevin ylittää..

Ensimmäisestä akustiikkaprojektista on melkein viikolleen/päivälleen kaks vuotta, time for new challenges. Koska nauhotus- ja miksaustila on erilainen kuin kalakukkocityn kämpässä ja kooltaan isompi/parempi, tarvitaan vähän lisää akustiikkalevyä. Tänään ainakin suunnitellaan ja jos puutakin löytyy niin sit myös tehtaillaan lissee levyjä. Always hauskaa to do semmosia jutskia.

Tulipahan männä torstaina nähtyä Stamina ekaa kertaa livenä, no eipä tuota oo kyllä paljoa tullu kuunneltua muutenkaan.. Mut sehän oli yllättävän hyvä, varsinkin keikan alkupuoli lämmitti mieltä kun tuli kuunneltua subbarin vieressä sitä louhintaa. Vanhaa hevaria lämmitti varsin mukavasti. Mutta eipä tota varmaan tuu levyä ostettua asian puittilta, kyllä se Mokoma silti pitää kirkaskruunuisimman metallipoppoon sijaa henk koht mieltymyslistalla.

On se vaan jännä, aika fiiliksissä tuli kuunneltua mättöä ja mökää mut silti noi "pehmeämpien arvojen" biisit soi päässä, jopa keikan aikaan ja eritoten keikan jälkeen. Eritoten tämä:

Ihan täydellinen biisi coveroitavaksi, kunhan saap tuon ensimmäisen cover-projektin kunnialla loppuun niin sit seuraavien kujeiden vuoro.

Ihminen on kyllä varsin onnistuva yksilö kun sille päälle sattuu.. Tutulla mökkitiellä voi huomaamattaan saattaa auton miltei suoralla pätkällä just siihen syvimpään ja otollisimpaan kohtaan ojan penkaretta, helpostikin! Jospa tästä lähtien pysyisimme kaikissa asioissa siinä kultaisella keskitiellä niin ei harhauduttaisi polulta.

Niin, nyt kun RA on kuopattu (ylösnousemus kuitenkin vielä viinijuhlille siis) niin sittenhän sitä pitää keksiä jotain muuta. Oma intressi kun on bassoilun puolella siinä vähän raskaammassa osastossa ja kitaroinnissa tossa "kevyemmässä" materiaalissa niin vaihtoehtoja ei kovin paljoa ole, kuitenkin toi kuusikielinen on paljon mielenkiintoisempi taidelaji..

Uutta ydinryhmää on siis suunnitteilla ja jäseniä siihen on jo löytynytkin miltei kokolailla vahvuuden vaatiman määrän verran. Lopullisen kokoonpanon henkilömäärä tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan neljä jos ei sen ihmeempää tapahdu ja ilmaannu, jos saa monipuoliset soittajat kasaan niin neljällä sitä on pärjäilty ennenkin ihan hyvin. Aiottu rumpali asuu nykyään piäkirkolla/isolla kylällä joten sen puolen kanssa asia on vielä hiukkasen mietinnässä, puolivillaisesti toista rumpalia haeskellaan mutta ei mieluusti "luottomiehistä" luopuisi. Noh, basistiehdokas on jo löytynyt, varsin hyvästä puusta veistetty ja komppikitaristi onkin sit RA:sta tuttu varakitaristi. Eli kokoonpanollisesti palattaisiin sinne RA:n alkupuolen ajoille, allekirjoittanut laulussa/soolokitarassa ja komppiryhmä tykittää sitten taustat. Kassellaan, kassellaan, haastavia aikoja elelemme noin yleensä mutta uuden aloituksessa on aina jotain käsinkosketeltavan jännää, ikäänkuin kevät koittaisi kaikilla tasoilla.

Eilen rupes kyllästyttämään kiipareiden soittelu härpäke sylissä niin tänään piti laittaa tuumasta toimeen asia eri kuosiin. Tosi mukava yrittää ahtaisiin paikkoihin ruuvailla kiinnikkeitä huonoilla ruuvareilla… 

Löyty kuollut hiirikin koneen alta kun sitä piti siirtää.. Pöndellä on pöndeä!