Jaahas, kehitys kehittyy ja niin sitä vain testaamalla saattaa saada parempia tuloksia? Äkkisiltään ajateltuna joo, ja kyllähän tulokset puoltavat tämän toteamuksen/hypoteesin oikeellisuutta. Toisaalta nämä kaikkihan ovat vain näkemyksiä, mielipiteitä ja tapoja käyttää vehkeitä. Ja laitteita. Mutta mutta, seuraava sessio ”capturoinnin” parissa eri vahvistimella, eri mikillä ja eri etuasteilla.
- Fender Hot Rod Deluxe III
- Neumann TLM-103, Shure SM57
- Audient ASP800
- Audient iD14
Fender Hot Rod Deluxe onkin sinänsä tuttu vahvistin tuolta 90-luvun loppupuolelta: ensimmäinen ”virallinen” oma (kitara)vahvari, jolla ensimmäiset RA-keikatkin tuli tehtyä. Se meni sitten 2002 alkupuolella intin loppupuolella inttikaverille. Anyway tuttu vahvari, ja vaikka onkin III-versio niin varsin tuttu Fenderin soundi tuossa on. Voimakas, potkiva ja ”hyvä”, mutta semmoinen Fenderimäinen kireys ja aika ”raikas” yläkerta.
Itse vahvarin ”sieppaamiseen” ei nyt sen ihmeellisimiä uusia ”niksejä” ollut, mutta näistä oli apua: kokeileminen, nauhottaminen&kuuntelu&vertailu, tarkkaavaisuus ja ”gain staging”. Säröhommissa on varmasti omat niksinsä saada optimaalinen soundi, voima ja raakuus tallennettua. Mutta on tuossa puhtaan soundin tallennuksessakin haasteensa: äänellisesti rikasta, voimakasta, puhdasta (särötöntä) ja pyöreää meininkiä. Hmmm..
Studioreissuilla on tullu nähtyä ja koettua mikin sijoittelun olennaisuus, ja niinpähän tuota tuli taas jälleen kerran nähtyä ja eritoten kuultua: kokeile, kuuntele ja testaile. Neumannin TLM-103 on kyllä herkkä mikki, ja herkästi myös reagoi mikin sijoitteluun. Suoraan elementtiin laitettuna ottaa Fenderin ”raikkauden” toooodella hyvin, mutta hieman tiltattuna.. Se on siinä. Niin, näemmä interwebin mielipiteet jakaa TLM-103:n todella loistavaan ja todella ei-loistavaan leiriin. Yläkerran hypestä jotkin narisevat, mutta eihän se mikään tumma vintagemikki olekaan. Shuren 57 nyt kuulosti (ja yleensäkin kuulostaa) suoraan elementtiä päin, ja se ei sen enempää tarvinnut hahmottelua sijoittelun suhteen.
Ehkä tässä vaiheessa aikoinaan arsenaaliin ilmestynyt Audient ASP800 näytteli sitä klassista ”pistettä iin päälle”, ja lähinnä erityisesti kaksi ensimmäistä vintage-kanavaa. Mahdollisuus ruuvata varsin puhdasta Audient-soundia kohti erilaisia vanhan ajan etuasteita on.. Veeery nice. Ehkä tässä tapauksessa ne viimeiset 5-10% soundista, mutta nepä ne yleensä onkin vaikeimmin tavoiteltavat hifistelyt ja ”laatumetrit”.
Ja sitten rumpujen pärinää ja urheilujuhlan tuntua..!
– näyte A: kitarapiuha suoraan Fenderiin ja signaaliketjun läpi Reaperiin
– näyte B: kitarapiuha suoraan äänikortin DI-sisääntuloon ja kaapatun virtuaali-Fenderin läpi
Näytteet sekoitetussa järjestyksessä jännityksen ylläpitämiseksi!