Archive

Poeka soittanu reiluun kahteen tuntiin bassot 7/11 biisiin, ei ois enää montaa jäljellä. Hyviä hommia!

EDIT: Eihän niitä ollukaan kuin 10 biisiä, viimeinen olikii akustinen tsibale.. Mutta hyvin taiteilija Johansson suoriutui urakasta, ei tarvinnu paljoakaan länkyttää virheistä tms hohoo. Ens viikonloppuna alkaakin kitaroiden narutus, siinä voip mennä pikkasen enempi aikaa.. Mutta apua kuulema otetaan vastaan jos ideat ei meinaa oieta haluttuun lopputulokseen raidoille, hyvä siitä tulloo!

Piti ihan dokumentoida toi bassokalusto, tähän mennessä parhain bassosoundi mitä omista kamoista on lähteny! Signaaliketju oli hyvinnii pitkälti tämmöinen: Bassosta putkikompuraan (aivan pientä kyykkäystä), siitä vahvariin joka mikitetty ja styrkkarissa itessään DI-output niin siitäpä toinen linja. Kummatkin linjat GAP-etuasteisiin ja mikkilinja vielä GAP-kompuran kautta ”sisään” eli raidoilleen. Varsin miellyttävä soundi au de naturelle ilman mitään plugareita tms, pikku väännöllä saap erikoisen maukasta soundia..

Simmottist! Viikonlopun aikaan saatu onnistuneesti kymmeneen biisiin rummut sisään, kovan duunin teki taiteilija-Johansson. Ensimmäistä kertaa käytetty experimentaalista mikitystekniikkaa rumpujen naruttamisessa, mikki pitkään käytävään ottamaan luonnollista kaikua – tulokset erittäin rohkaisevia! Perinteisen tila-/huonemikin lisäksi tästä lähtien aina tuommoinen ”käytävämikki” mukaan nauhotuksiin jos vaan mahdollista, tosin aika harvassa tilassa on tommonen ”kunnollinen” kaikukäytävä. Hyviä hommia! Viikonloppuna jatketaan ainakin bassoilla, saa sit nähdä mitenkä taiteilija niistä suoriutuu.. Jospa sitä jotain esimerkkiä ainakii rummuista laittelis ilmoille, kuitennii jytisee aika hyvin tommoseks pieneks tilaks. Rok!

Aikataulullisista ja sovituspoliittisista asioista johtuen iskelmäpohjien nauhotus rummuilla jäi osastoon/luokkaan nolla, eli ei pääse vieläkään tekemään niinsanottua uutta musaa rautalangan ihmeellisessä maailmassa. Noh, lähiaikoina palaamme niihin..

Ja niin lähtee apinaorkesteri kohti mittumaarin mukanaan tuomaa seikkailua, tällä kertaa kohteena ”rakas kotikylä” Tuusniemi. Ja ekaa kertaa mennään uuteen paikkaan eli meluamispaikkana SEO Tuusniemi! Tuusniemellä on keikkailtu kautta historian vaikka missä paikoissa, mutta huoltoasema on nyt ensimmäistä kertaa menyyssä. Aikoinaan soitettiin tanssiorkesteri Violetilla vanhan Sirpakan ”kassalla”, eli jengi osti kananmunia+jauhoja ja tanssiorkesteri vetää vieressä humppaa.. Voi niitä aikoja ja muistoja – never forget! Mutta joo, nautitaas nyt mittumaarin tunnelmasta ja varmaan monen tutun kyläläisen seurasta tonight.

Joskus on hyvä keskittyä johonkin ihan muuhun, esim monen päivän oleskeluun poojan kanssa. Armotonta menoa! Perjantaina palataan jo sit nauhotusten ihmeelliseen maailmaan..